Max Aitken Beaverbrook

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Max Aitken)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Beaverbrook ensimmäisen maailmansodan aikana.
Max Aitken vuonna 1928.

William Maxwell (Max) Aitken, Beaverbrookin ensimmäinen paroni (tunnettu yleisesti nimellä lordi Beaverbrook; 25. toukokuuta 1879 Maple, Ontario, Kanada9. kesäkuuta 1964 Leatherhead, Surrey, Yhdistynyt kuningaskunta)[1] oli kanadalaissyntyinen brittiläinen lehdenkustantaja ja konservatiivinen poliitikko. Hänet tunnettiin aikansa lehtikuninkaana, ja hänen Beaverbrook Foundations -kustantamonsa julkaisuihin kuuluivat muun muassa konservatiiviset lehdet Daily Express, Evening Standard ja Sunday Express.[2]

Aitken toimi alun perin meklarina synnyinmaassaan Kanadassa. Hän loi itselleen omaisuuden sulauttamalla yhteen Kanadan koko sementtiteollisuuden.[1] Sen jälkeen hän muutti Englantiin, jossa hänet valittiin 1910 parlamentin alahuoneeseen Ashton-under-Lynestä konservatiivipuolueen edustajana.[1][3] Aitken ei unohtanut myöskään synnyinmaataan, sillä ensimmäisen maailmansodan aikana hän järjesti paljon myönteistä julkisuutta länsirintamalla sotineille kanadalaisille joukoille. Hänet nimitettiin toukokuussa 1915 kanadalaisten yksiköiden viralliseksi arkistonhoitajaksi ja seuraavana vuonna hän julkaisi menestykseksi muodostuneen kolmiosaisen teoksen Canada in Flanders, joka käsitteli kanadalaisten osallistumista sotaan.[3]

Englannissa Aitken loi nopeasti suhteita maan johtaviin poliitikkoihin. Hän toimi Andrew Bonar Law’n yksityissihteerinä ja auttoi tätä nousemaan konservatiivipuolueen johtoon vuonna 1911. Aitken tuki myös liberaalin pääministerin Herbert Henry Asquithin syrjäyttämistä vuonna 1916 ja David Lloyd Georgen nostamista tämän tilalle. Hän ei aluksi saanut toivomaansa ministerinpaikkaa Lloyd Georgen hallituksessa, mutta hänelle myönnettiin baronetin aatelisarvo ja seuraavana vuonna päärinarvo nimellä paroni Beaverbrook of Beaverbrook and of Cherkley.[1] Samalla hän siirtyi alahuoneesta ylähuoneeseen.[2] Helmikuussa 1918 Beaverbrook lopulta nimitettiin hallitukseen tiedotusministeriksi sekä Lancasterin herttuakunnan kansleriksi.[1][3] Hänen vastuullaan oli kotimaahan, liittolaismaihin ja puolueettomiin maihin suunnattu sotapropaganda. Hänen kollegansa lordi Northcliffe vastasi vihollismaihin suunnatusta propagandasta. Beaverbrook hyödynsi propagandassa tehokkaasti julisteita ja elokuvien uutiskatsauksia sekä valjasti tunnetut taiteilijat ja kirjailijat auttamaan työssään. Hän joutui ulkoministeriön kanssa erimielisyyksiin toimivaltansa rajoista, ja erosi ministerin paikalta lokakuussa 1918.[3]

Samaan aikaan poliittisen uransa kanssa Beaverbrook loi myös valtaansa lehtialalla. Joulukuussa 1916 hän oli ostanut enemmistön Daily Express -lehdestä ja saanut sen siten haltuunsa. Sittemmin hän osti myös Evening Standardin ja Glasgowissa ilmestyneen Evening Citizenin, sekä perusti Sunday Expressin. Lisäksi arvostettu Pall Mall Gazette sulautettiin Evening Standardiin. Lehdissään Beaverbrook puolusti yksityistä yritystoimintaa ja Britannian suurvaltaetuja.[1]

Beaverbrook vaikutti sota-ajan hallituskoalition hajoamiseen vuonna 1922 ja yritti syrjäyttää Stanley Baldwinin konservatiivien johdosta 1930-luvun alussa.[1] 1930-luvulla hän johti United Empire Party -nimistä puoluetta, joka kannatti Brittiläisen imperiumin säilyttämistä yhtenäisenä. Toisen maailmansodan aikana Beaverbrook toimi Winston Churchillin hallituksessa 1940–1941 lentokoneiden tuotannosta vastanneena ministerinä, 1941–1942 varusteluministerinä ja 1942 sotatuotantoministerinä. Vuosina 1943–1945 hän oli pienemmän valtiosinetin vartija (Lord Privy Seal).[1][3] Beaverbrook oli Churchillin ja John Simonin ohella ainoa brittiläinen poliitikko, joka kuului maan hallitukseen sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana.[1]

Beaverbrook julkaisi useita muistelmateoksia, kuten Politicians the Press (1925) ja Politicians and the War (1928).[1] Vielä myöhempinä elinvuosinaan hän kirjoitti useita Britannian poliittista nykyhistoriaa käsitelleitä teoksia. Hänen tuotannostaan on suomennettu vuonna 1928 kirja Menestyminen: opas päämääränsä saavuttamisen taidossa (alkuteos Success, 1922).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Sir Maxwell Aitken, 1st Baron Beaverbrook (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.2.2014.
  2. a b Suuri henkilökirja, s. 61. WSOY, Helsinki 2001.
  3. a b c d e Lord Beaverbrook (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 7.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]