Maurien valta-aika Gibraltarilla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maurien valta-aika Gibraltarilla kesti 727 vuotta, kauemmin kuin sitä seuranneet espanjalaisten ja brittien valta-ajat tähän mennessä. He perustivat monet kaupungin nykyisistä rakenteista, mutta useimmat rakennukset ovat tuhoutuneet tai vaurioituneet sotien ja piiritysten aikana, niiden päälle on rakennettu uusia tai niitä on muokattu niin että alkuperäistä rakennetta on vaikea tunnistaa.

The Tower of Homage, osa maurien Gibraltarille rakentamaa linnoitusta.

Maurien ensimmäinen valtakausi 771–1309: Umaijadit ja almohadit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umaijadien sotapäällikkö Tarik ibn Zijad aloitti Espanjan valtauksen mahdollisesti juuri Gibraltarilta Pohjois-Afrikan emiiri Musan määräyksestä. Espanjaa hallinneet visigootit olivat sekaannuksen tilassa, ja Ceutan visigoottikreivi Julian lupasi avustaa muslimeja Espanjan valloituksessa. Islamilaisen perimätiedon mukaan Julian oli lähettänyt tyttärensä Floridan Toledon hoviin Roderikin luo kasvatettavaksi. Hieman myöhemmin Florida väitti, että Roderik oli raiskannut hänet. Roderik torjui väitteen, mutta isä kääntyi Pohjois-Afrikan muslimien puoleen, joita yllytti hyökkäämään Roderikin kimppuun. Roderikin palatsissa oli huone, jonne kukaan ei saanut astua, ei edes kuningas. Joka sinne menisi, vetäisi itsensä ja maansa päälle suuren onnettomuuden. Roderik kuitenkin meni huoneeseen, näki siellä arabeja esittävän muotokuvan ja luki ennustuksen, että vielä samana päivänä arabit tekisivät lopun hänen valtakunnastaan. Juuri näin tapahtuikin, kun kreivi Julianin yllyttämät muslimit nousivat maihin Gibraltarissa. Perimätiedon kertoo islamilainen historioitsija Ibn Abd al-Hakam (k. 871) yli sata vuotta itse tapahtumien jälkeen.[1][2]

Tangerin kuvernööri Tarik ibn Zijad lähti liikkeelle Ceutasta ja rantautui Gibraltarille huhtikuussa 711. Valloittajat ehkä saapuivat hävinneen osapuolen kutsusta auttamaan vallanperimyskiistassa hävinnyttä osapuolta. Ensimmäistä valloitusarmeijaa johtanut kuvernööri Tarik ainakin löi helposti Roderikin armeijan, joka Vuoden 754 kronikan mukaan kärsi eripuraisuudesta. Musa nousi joukkoineen maihin Cadizissa ja eteni nopeasti sisämaahan.[3]

Tarinan mukaan Gibraltaria alettiin kutsua nimellä Jebal Tarik, ”Tarikin vuori”, johon niemimaan nykyinenkin nimi pohjautuu.[4] Lähteiden niukkuuden takia kuvernööri Tarik on kuitenkin jäänyt arvoitukseksi. Varmuutta ei ole edes siitä nousiko valtausarmeija maihin Gibraltarissa vai jossain muualla, esimerkiksi Cadizissa. Sitäkin on ehdotettu, että nimen ”Gibraltar” taustalla olisi latinan sana ”altus” eli korkea, joka olisi sitten kielitieteen tuntemaan tapaan kahdentunut arabiankielen korkeaa tarkoittavan sanajuuren g-b-r kanssa. Tällöin kuvernööri olisi saanut nimensä niemestä eikä päinvastoin.[5]


Valloittajien uskonnosta ei ole varmuutta, sillä ainoa aikalaislähde, nähtävästi toledolaisen kirkonmiehen kirjoittama Vuoden 754 kronikka ei kuvaa tapahtumia uskonsotana vaan etnisenä konfliktina. Valloittajia ei kutsuta muslimeiksi vaan maureiksi, saraseeneiksi tai arabeiksi. [6]

Maurien kylpylä, yksi harvoista muslimivallan ajoilta säilyneistä rakennuksista Gibraltarilla.

Arabivallan alkuvuosista lähtien Al-Andalus oli suhteellisen itsenäisesti hallittu alue, jonka arabialainen ei emiiri ottanut vastaan käskyjä Damaskoksesta saakka, vaikka muodollisesti olikin kalifin alamainen. Umaijadien dynastian kukistuessa vanhan hallitsijaperheen jäsenistä Abd-al-Rahman pakeni Syyriasta Córdobaan vuonna 756. Kolmenkymmenen sotavuoden jälkeen hän vakiinnutti valtansa melkein koko Andalusiassa. Córdoban emiraatti vaihtui 900-luvulla Córdoban kalifaatiksi, mikä merkitsi myös muodollista irtautumista Bagdadin auktoriteetista 1000-luvun alussa kalifaatti hajosi kilpaileviin pieniin kuningaskuntiin eli taifoihin. Suurimmat näistä olivat Sevillan, Granadan, Toledon ja Zaragozan taifat.[7] Gibraltar kuului Sevillan taifaan. Algecirasin kuvernööri pelkäsi pohjoisafrikkalaisten muslimien hyökkäystä ja perusti Gibraltarille linnoituksen. Ensimmäisen kaupungin paikalle rakensi vasta almohadikalifi Abd al-Mu'min. Hän kutsui kaupunkia nimellä Medinat al-Fath, voiton kaupunki, ja sen rakennustyöt alkoivat 1160.[8] Kaupungin suunnittelusta vastasivat Al-Andalusin kuuluisimmat arkkitehdit. Kaupunkiin rakennettiin suuri moskeija, hallitsijan palatsi (joka ilmeisesti sijaitsi nykyisten kylpylän jäänteiden kohdalla), suojamuurit, tuulimylly, maanalainen vesisäiliö ja vesihuoltojärjestelmä sekä satama. Muurien suojaamasta kaupungista oli vain yksi kulkureitti mantereelle, Bab-al Fatuhiksi kutsuttu portti. Tuonaikaisen moskeijan paikalla on nykyisin Gibraltarin katedraali.[9]

Kristittyjen lyhyt valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimien ja kristittyjen yhteenotot jatkuivat Pyreneillä, ja vuonna 1252 enää kaksi muslimikuningaskuntaa oli jäljellä. Vuonna 1309 Ferdinand IV oli piirittänyt Algecirasin ja havainnut Gibraltarin olevan haavoittuvainen. Hän lähetti Alonso Pérez de Guzmánin valtaamaan sen. Gibraltar antautui kuukauden piirityksen jälkeen. Se ei kuitenkaan pysynyt kristittyjen käsissä kuin muutaman vuosikymmenen ajan.[8] Euroopassa oli ollut nälänhätiä ja kulkutauteja, ja muslimeilta vallatuille alueille oli vaikea löytää asukkaita. Kuningas Ferdinand IV:n vuonna 1310 laatima Gibraltarin peruskirja kuvastaa epätoivoa, sillä siinä sanotaan että kaupunkiin huolitaan kansalaisiksi kaikenlaista väkeä, jopa rosvoja, varkaita, murhaajia ja avionrikkojia. Turvapaikka evättiin vain maanpetokseen syyllistyneiltä.[10]

Maurien toinen valtakausi: Merinidit ja nasridit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Afrikkalaisiin berbereihin kuuluneet Merinidit valtasivat Gibraltarin vuonna 1333 neljän ja puolen kuukauden piirityksen jälkeen.[9][8] Merinidien jälkeen Gibraltaria hallitsivat Grenadasta käsin valtaan nousseet Nasridit. Heidän aikanaan rakennettiin niin sanottu Moorish Castle, eli maurilinnoitus. Sen parhaiten säilynyt osa, Tower of Homage tai Calahorra, oli pystytetty jo Almohadien aikana, mutta meronidit vahvistivat ja laajensivat sitä. He lisäsivät muureja, torneja ja portteja myös muualle Gibraltarin alueelle, ja kaupunki laajeni niiden suojissa. Se ulottui Gibraltarinvuorelta merenrantaan ja kattoi siis nykyisen Gibraltarin pohjoisimman osan. Kaupunki jakaantui kolmeen osaan: vanhaan kaupunkiin, linnoitettuun satamaan ja eteläosien asuinalueeseen, jota kutsuttiin nimellä Turba al Hamra, "punainen hiekka" mikä viittasi alueen maaperään. Linnoitusta ympäröivään vanhaa kaupunkiin eli kasbahiin pääsi vain yhden portin kautta; tuo portti on edelleen pystyssä ja sitä kutsutaan nimellä Bab el-Granada, Granadan portti. Satama-aluetta suojasivat muurit ja tornit, ja sinne rakennettiin kolme porttia. Portit säilyivät myöhemmille ajoille, ja saivat vuorollaan espanjan- ja englanninkieliset nimetä. Niistä yksi johti maihin (Puerta de Espanja tai Landport), yksi merelle (Puerta de la Mer tai Casemates Gates) ja yksi asuinalueelle (myöhemmin Puerta de la Barcina tai Barcina Gate).[9]

Kristittyjen valtausyrityksiä ja lopullinen voitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1300-luvun puolivälissä Kastilian ja Leónin hallitsija Alfonso XI yritti karkottaa muslimit. Hän uhrasi taisteluun varallisuutensa ja armeijansa, mutta onnistui lopulta valtaamaan Algecirasin kahden vuoden piirityksen jälkeen vuonna 1344. Kerättyään voimia jonkun aikaa hän keskittyi Gibraltarin valtausyrityksiin, mutta hyökkäys tyrehtyi vuonna 1350 kun Alfonso kuoli ruttoon.[11]

Medina Sidonian herttua valloitti 1462 Gibraltarin takaisin kristityille Reconquistan aikana.[12] Valloitus ajoittui Pyhän Bernhard Clairvauxlaisen juhlapäivään, ja hänen nimettiin kristityn Gibraltarin suojeluspyhäksi.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Collins, 1989, 31–32
  2. Norbert G. Pressburg: Goodbye Mohammed, s. 179–180. BoD, 2009. (saksaksi)
  3. Collins, Roger: The Arab Conquest of Spain 710 – 797, s. 17. Blackwell, 1989/1998.
  4. History Government of Gibraltar. Arkistoitu 14.12.2013. Viitattu 1.9.2012. (englanniksi)
  5. Thomas, J.: Araboislamische Geschichtsschreibung und ihre Auswirkungen auf Geschichtsbilder von al-Andalus (8 Jh.). Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam, s. 141–232. Hans Schiler, 2010.
  6. Collins, 1989, 61
  7. Moors in Spain Spanish Fiestas. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
  8. a b c History Government of Gibraltar. Arkistoitu 14.12.2013. Viitattu 1.9.2012. (englanniksi)
  9. a b c Darren Fa & Clive Finlayson: The Fortifications of Gibraltar 1068-1945, s. 9-16. Osprey Publishing, 2006. ISBN 978 1 84603 016 1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  10. Fletcher R: Moorish Spain, s. 146-147. University of California Press, 2006. ISBN 9780520248403. Google books (viitattu 27.10.2012). (englanniksi)
  11. O'Callaghan J: The Gibraltar Crusade: Castile and the Battle for the Strait, s. 189. University of Pennsylvania Press, 2011. ISBN 9780812243024. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2012). (englanniksi)
  12. History of Gibraltar Gibraltarinformation.com. Arkistoitu 29.2.2012. Viitattu 3.9.2012. (englanniksi)
  13. Tito Vallejo: What is a Gibraltarian About our Rock. Arkistoitu 19.5.2012. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)