Mauri Jokái

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mór Jókai
Suomessa Mór Jókai tunnettiin nimellä Mauri Jókai.
Suomessa Mór Jókai tunnettiin nimellä Mauri Jókai.
Syntynyt 18. helmikuuta 1825
Komárom, Unkarin kuningaskunta, Itävallan keisarikunta (nykyään Komárno, Slovakia)
Kuollut 5. toukokuuta 1904 (79 vuotta)
Budapest, Itävalta-Unkari
Ammatit kirjailija, dramaturgi, toimittaja
Kansalaisuus Unkari
Äidinkieli Unkari
Aikakausi 1800-luku ja 1900-luvun alku
Tyylilajit romaanit ja novellit
Esikoisteos Hétköznapok 1846
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Móric Jókay de Ásva ([ˈmoːr ˈjoːkɒi], joka tunnetaan nimellä Mór Jókai; Unkarin ulkopuolella myös nimellä Maurus Jokái, Suomessa Mauri Jókai.) (18. helmikuuta 1825 – 5. toukokuuta 1904) oli unkarilainen kirjailija, dramaturgi, toimittaja ja poliittinen aktivisti.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jókai syntyi silloisessa Unkarin kuningaskunnassa Komáromissa (nykypäivän Komárno Slovakiassa). Hänen isänsä oli asianajaja, runollisuuteen taipuva József, joka kuului Jókay suvun Ásva-haaraan. Hänen äitinsä oli tomera Maria Pulay. Kerrotaan, että avioliitto herätti hämmästystä, sillä Józsefista arveltiin, että ”hänestä ei ole aviomieheksi” ja taas Maria oli piirikunnan eloisimpia pikku ”velhottaria". Monilapsinen koti oli onnellinen.

Kouluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jókai oli lapsena arka ja herkkä. Hänen taipumuksensa viittasivat taiteellisuuteen. Luontevia olivat eläinpiirrokset, mutta jo kuuden vanhana hän sepitti ensimmäiset runonsa. Isä talutti hänet lähikouluun. Hän luki jatkuvasti. Ystäviä hänellä ei ollut. Kun Jókai oli yhdeksän vanha, hänet päätettiin lähettää kouluun Pozonoyhin Bratislavaan, jotta hän itsenäistyisi ja oppisi saksaa. Komáromissa hän kävi keskikoulun, jonka jälkeen hän jatkoi kalvinistien koulussa Pápan kaupungissa. Siellä hän tutustui muun muassa myöhemmin romanttisena runoilijana maineeseen nousseeseen Sándor Petőfiin. Jokái innostui Petőfin kanssa kirjallisuuden harjoittamiseen.

Perheen isä oli kuollut Jókain ollessa 12-vuotias. Perhe toivoi hänen kouluttautuvan isänsä ammattiin. Niinpä hän tunnollisesti suoritti opintojaan Kecskemétissä ja Pestin puolella, nykyisin Budapestiä. Asianajajana Molnárin toimistossa hänen taloudellinen asemansa oli turvattu.

Ensijulkaisuja ja vallankumouksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1843 Jókai muutti Budapestiin, jossa hän vuonna 1844 julkaisi ensimmäisen draamansa Juutalaispoika. Samana vuonna julkaistiin Petőfihin ensimmäiset runot. Jo tänä vuonna julkaistiin sanomalehdissä Jokáin pieniä novelleja ja poliittisluontoisia kirjoituksia. Divatlap-lehdessä oli ensimmäinen romaani Hétköznapok ('Arkipäiviä', joka kokonaisuudessaan painettiin vuonna 1846). Kirjallisuuden kritiikki arvosti tätä esikoisteosta. Jokái tajusi, että hänen alaansa oli eritoten romaanikirjallisuus. Jo vuonna 1847 Jókai oli päätoimittaja kirjallisuuden aikakauslehti Életképekissä.

Jókai omaksui liberaalin poliittisen vakaumuksen ja osallistui innokkaasti Budapestissa maaliskuussa 1848 puhjenneeseen vallankumoukseen. Vallankumouksellista toimintaa tehtiin aluksi kynän voimin, mutta myöhemmin myös aktiivisesti vallankumouksellisessa armeijassa. Hän oli Unkarin armeijan taistelussa Világosissa (nyk. Șiria Romaniassa). Täällä tuli tappio. Hän pysytteli piilossa vuoristossa hänelle julistetun kuolemantuomion vuoksi. Vuonna 1848 hän meni naimisiin Rosa Laborfalvin kanssa. Ensimmäisen poliittisen kiihkon mentyä ohitse hän palasi perheineen pääkaupunkiin. Hänet vangittiin, mutta vapautettiin pian. Hän joutui kuitenkin tiukkaan poliisivalvontaan, ja häneltä kiellettiin kirjoittaminen, kaunokirjallinenkin, mutta nimimerkin Sajó turvin hän kiersi kiellon. 

Kirjallinen vaihe ja loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä kertaa hän työskenteli väsymättä luoden ja julkaisten. Ensimmäinen romaani, joka toi hänelle mainetta, oli romaani Erdély aranykora ('Kultakauden Transilvania') (1852). Kun Petőfi oli kohottanut kansanrunouden taiteelliselle tasolle, suoritti Jokái vastaavan työn tarinoihin nähden. Jokáin parhaita tuotteita oli Egy magyar nábob (suom. Unkarilainen Nabob) ja sen jatko Kárpáthy Zoltán, 1854. Näiden lisäksi tekijän rakkaimpiin teoksiin kuuluivat Az új földesúr (suom. Uusi tilanhaltia) ja Az Arany ember (suom. Onnen kultapoika). Kirjailija lienee saanut vaikutteita Émile Zolalta kuvatessaan naturalistisesti Budapestin alhaison elämää. Asioiden värittämisessä häntä voi verrata Victor Hugoon ja Émile Zolaan, samoin kuin Alexandre Dumas vanhempaan ja Jules Verneen. “Kun kirjoitan jotakin romaania, koetan itse olla jokin henkilöistäni, elää niissä, olivatpa he sitten murhaajia, pettureita, nautiskelijoita tai kurjia”, Jokái kertoo.

Kirjailijan täyttäessä 50 vuotta suoritettiin keräys, joka tuotti 200 000 kruunua. Näin Jokáin vanhuus oli taloudellisesti turvattu. Rosa Laborfalvin kuoltua vuonna 1886 hän asui yksin, mutta 1890-luvun lopulla hän tutustui näyttelijä Bella Nagyyn, jonka kanssa avioitui vuonna 1899. Tapaus herätti sensaatiota. Jókai kuoli vuonna 1904, ja hänet haudattiin Budapestiin Kerepešskomin hautausmaalle.

Suomenkielisiä julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carinus: historiallinen novelli, unkarin kielestä käänsi Koloman (J. Päivärinta). Suomalaisen kirjallisuuden seura: 1875.
  • Romaneja ja kertomuksia. 3 vihko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: 1877. – (Romaneja ja kertomuksia; 3 vihko).
  • Uusi tilanhaltia, unkarin kielestä suom. Antti Jalava. Churberg, 1878. – (Uusi romani-jakso; 3 vuosikerta, 4).
  • Rakkaita sukulaisia, unkarin kielestä suom. Antti Jalava. Uusi Suometar, 1879. – (Romaneja ja kertomuksia; 8 vihko).
  • Rakkauden narrit, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1881. (Helppohintainen novelli- ja romani-jakso; 4).
  • Kymmenen novellia, unkarin kielestä suom. Arvid Genetz. Weilin & Göös, 1881.
  • Sotakuvia 1848 ja 1849 vuosista, suom. J. Krohn. WSOY, 1884. (Kertomuksia kansalle; 4).
  • Kiusaaja: romaani, unkarin kielestä suom. N. E. W. Turku: Allardt, 1885.- 2. p. Hj. Hagelberg, 1892.
  • Kolmetoista pöydässä eli Bárdyn perhe: verimuistelmia vuodelta 1848, suom. Oskar Forsgren. Bergbom, 1889.
  • Unkarilainen Nábob: romaani. 1–3 osa, unkarin kielestä suom. Niilo E. Wainio. WSOY, 1889.
  • Zoltán Kárpáthy: romaani, unkarin kielestä suom. Niilo E. Wainio. WSOY, 1890.
  • Keltaruusu: kertomus Unkarin tasangolta, suom. Niilo E. Wainio. Otava, 1894. (Otavan helppohintainen kirjasto; 14). - 2. p. Otava, 1911. (Otavan 50 pennin kirjasto; 3).
  • Unkarilaisia uuteloita, Mauri Jokailta ja muilta. Brooklyn (N. Y.): Suomalais-amerikkalainen kustannusyhtiö, 1898.
  • Hiuskihara: historiallinen romaani, Brooklyn, (N. Y.): Siirtolainen, 1899.
  • Teodor Dalnoki, suom. Unto. Otto Andersin, 1902.
  • Kummituskalastaja, Kaleva (Mich.): Suom.-amer. kustannusyhtiö, 1907.
  • Verimuistelmia v. 1848, Otto Andersin, 1916. (Helppohintainen kirjasto; n:ro 15).
  • Valkoruusu, unkarinkielestä suomentanut Salu Latvala. Otava, 1917.
  • Unkarilainen Nabob: romaani, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. Kirja, 1917.
  • Onnen kultapoika: romaani, suomentanut Hulda Sykäri. Kirja, 1918.
  • Valekuollut: romaani, Kirja, 1920. - 2. p.WSOY, 1941. (Kymmenen markan romaaneja; 195).
  • Unkarilainen Nábob, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. WSOY, 1930. (Siniset romaanit; 5).
  • Uusi kartanonherra: romaani, unkarinkielestä suomentanut Helmi Helminen. Gummerus, 1935.
Antologioita
  • Ernst von Wolzogen, Mór Jókai, Etlar Carit. Idän kuningatar: y. m. kertomuksia. Gummerus, 1915. (K. J. Gummerus; n:o 7).
  • Mór Jókai, Don Antonio de Trueba. Boresko kaunotar y. m. kertomuksia. Gummerus, 1915. (K. J. Gummerus oy; n:o 8).

E-kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Unkarilainen Nábob, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-014-3. (E-kirja verkossa)
  • Carinus: historiallinen novelli, unkarin kielestä käänsi Koloman (J. Päivärinta). Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-005-1. (E-kirja verkossa)
  • Pakolaisen päiväkirja: sotatunnelmia vuosista 1848 ja 1849i. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-003-7. (E-kirja verkossa)
  • Rakkaita sukulaisia, unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-004-4. (E-kirja verkossa)
  • Uusi tilanhaltia, unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava. Elisa Kirja, 2013. ISBN 978-952-282-896-5. (E-kirja verkossa)
  • Keltaruusu: kertomus Unkarin tasangolta, suomennos Niilo E. Wainio. Elisa Kirja, 2013. ISBN 978-952-282-529-2. (E-kirja verkossa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kálmán Mikszáth, Mauri Jókai: elämäkerta, suom. Niilo E. Wainio, WSOY, 1935
  • Eino Palola: Brontësta Lagerlöfiin: maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja, 1950

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Teoksia verkossa

Novelleja

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mór_Jókai