Siirry sisältöön

Matti Tiitola

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Matti Tiitola
Majuri Matti Tiitola sotien jälkeen 1940-luvun lopulla.
Majuri Matti Tiitola sotien jälkeen 1940-luvun lopulla.
Henkilötiedot
Syntynyt24. helmikuuta 1909
Tampere
Kuollut27. huhtikuuta 1984 (75 vuotta)
Pälkäne
Sotilashenkilö
Komentajuudet 10. Er.K
ErP 13
Kainuun rajavartiosto
Sotilasarvo everstiluutnantti

Matti Jouko Tiitola (24. helmikuuta 1909 Tampere – 27. huhtikuuta 1984 Pälkäne[1]) oli suomalainen everstiluutnantti, joka harrasti nuoruudessaan aktiivisti jääkiekkoilua ja uintia. Työuransa Matti Tiitola teki armeijan ja rajavartiolaitoksen palveluksessa.

Koulutus upseeriksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiitola oli yksi tamperelaisen rakennusmestarin ja kunnallisneuvoksen Heikki Tiitolan ja hänen puolisonsa Hanna Helanderin 12 lapsesta. Hän valmistui vuonna 1934 upseeriksi kadettikoulusta Helsingissä. Valmistuttuaan Tiitola siirtyi Suomen valkoiseen kaartiin luutnantiksi ylennettynä.[2] Vuoden 1936 alussa Tiitola sai siirron Rajavartiolaitoksen palvelukseen Lapin rajavartiostoon sijoituspaikkana Petsamo.[3] Petsamossa ollessaan Tiitola toimi kapteeni Jalmari Pajakan alaisena. Syksyllä 1939 paljastui Petsamossa vakoilutapaus, jossa epäillyksi joutui myös kapteeni Pajakka. Sen seurauksena Tiitola vastasi Pajakan sijaisena rajavartioston toiminnasta alueella juuri ennen Talvisotaa.[4]

Sotavuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta 1939 luutnantti Matti Tiitolasta tuli 10. Erillisen Komppanian eli 10. Er.K päällikkö, joka oli muodostettu Petsamon rajavartioston sotilaista. Suomalaisten joukoiksi alueella muodostui Osasto Pennanen, johon myös Tiitolan johtama komppania kuului. Vastassa heillä oli venäläisdivisioona, joka pakotti hitaaseen, sitkeää viivytystä tehden perääntymään etelän suuntaan aina Nautsiin asti.[5] [6]

Sotilaallisten toimien lisäksi silloinen kapteeni Tiitola joutui tekemisiin kulttuurihistoriallisen kolttien asuinalueella Petsamon Suonikylässä säilytetyn perinnearkiston eli Gramota-arkiston kanssa. Joulukuussa 1939 Tiitola lähetti arkiston kuriirin mukana Rovaniemelle, jossa sitä säilytettiin Lapin rajavartioston kassaholvissa aina Lapin sodan päättymiseen saakka. Koska koltat eivät sodan jälkeen päässeet palaamaan kotiseudulleen, luovutti Tiitola asiakirjat silloiselle Valtionarkistolle (nykyinen Kansallisarkisto).[7]

Välirauhan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petsamon komendanttina välirauhan aikana toiminut kapteeni Matti Tiitola toi keväällä 1941 perheensä eli vaimonsa ja kaksi lastaan Petsamoon.

Talvisodan päättyessä 13.3.1940 venäläiset palauttivat Petsamon Suomelle[8] ja Tiitola palasi kapteeniksi ylennettynä takaisin Petsamon komendantiksi. Saksalaisten tulo Norjaan muutti myös Petsamon asemaa sotilaallisesti. Välirauhan aikaan Tiitolakin joutui toteamaan tilanteen muuttumisen Petsamossa, kun hän joutui opastamaan maalis-huhtikuussa 1941 Norjasta vierailevia siviilipukuisia saksalaisia. Ensimmäinen tiedustelumatkalle tullut saksalainen oli kenraali Eduard Dietl ja hänen jälkeensä kenraalieversti Ernst Schlemmer.[9] Heidän toimistaan Tiitola sai selvän kuvan saksalaisten suunnittelemasta hyökkäyksestä Neuvostoliiton alueelle suuntana Murmansk. Nämä tiedot hän ilmoitti eteenpäin pääesikuntaan.[10]

Jatkosodan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan syttyessä Tiitolan johtama Petsamon rajakomppania antoi "virka-apua" Petsamoon siirtyneille saksalaisjoukoille, jotka pidättivät Neuvostoliiton Petsamon konsulaatin edustajat.[11] Saksalaisten aloitettua hyökkäyksen kohti Murmanskia Tiitolan rajakomppania oli mukana yhdessä suomalaisen JR 14 kanssa rajantakaisen Kalastajasaarennon vastaisen Jäämerenrannikon puolustuksessa aina syyskuun lopulle asti. Sen jälkeen Rajakomppania siirtyi Suonikylään liittyen siellä kapteeni Pennasen johtamaan Petsamon erillisosastoon.[12] Suomalaisjoukot muodostivat siellä Luttojoen rintaman, joka suojasi saksalaisten Petsamosta Litsajoelle edenneiden joukkojen eteläpuolisen varmistuksen.[13]

Tiitola siirtyi vuoden 1941 lopulla Petsamosta Syvärille ErP 13:n komentajaksi.[14]

Sotien jälkeinen aika - rajavartioston palveluksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Tiitola jatkoi uraansa majuriksi ylennettynä rajavartioston palveluksessa. Hän toimi Rovaniemellä Lapin rajavartioston esikuntapällikkönä, josta hän siirtyi ensin Porkkalan rajavartioston komentajaksi ja edelleen everstiluutnantiksi ylennettynä vuonna 1956 Kajaaniin Kainuun rajavartioston komentajaksi, jossa hän oli aina eläköitymiseensä eli vuoteen 1961 asti.[15]

Matti Tiitolasta tuli Kajaanissa ollessaan tunnettu perhositoja. Taidon hän oppi Renfors-suvun edustajilta oppinsa saaneelta kajaanilaiselta Oskari Röngältä.[16]

Aktiiviurheilija - jääkiekko ja uinti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matti Tiitola
Matti Tiitola (kolmas vasemmalta) vierellään velipoika Jaakko Tiitola, joista tuli vuoden 1932 jääkiekon Suomen mestareita HJK:n edustajina.
Matti Tiitola (kolmas vasemmalta) vierellään velipoika Jaakko Tiitola, joista tuli vuoden 1932 jääkiekon Suomen mestareita HJK:n edustajina.
Henkilötiedot
Jääkiekkoilija
Pelipaikka hyökkääjä
Maila oikea
Pituus 182 cm
Paino 80 kg
Seura
Seura Ilves (1935)
Sarja SM-sarja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1927–1935
Aik. seurat TaPa (1927-1929)
HJK (1930-1934)

Nuoruudessaan Matti Tiitola pelasi aluksi Tampereen Palloilijoiden (TaPa) riveissä 1920-luvulla cup-muotoisessa jääpallon SM-sarjassa kaikkiaan kuusi ottelua.[17] Jääkiekon cup-muotoista SM-sarjaa Matti Tiitola pelasi myös TaPan riveissä kaudet 1928 ja 1929. Sen jälkeen siirryttyään upseerikoulutuksensa vuoksi Tamperelta Helsinkiin hän jatkoi peluuta neljä kautta jääkiekon SM-sarjaa eli kaudet 1931–1932, 1932–1933, 1933–1934 HJK:n riveissä ja 1934–1935 Tampereen Ilveksessä. Hän voitti HJK:n riveissä SM-kultaa ja kaksi SM-hopeaa sekä Ilveksen riveissä yhden SM-hopean.[18]

Tiitolan veljiä olivat jääkiekkoilijat Martti, Jaakko, Jussi ja Risto. Koko veljessarja edusti jääkiekossa Tampereen Ilvestä.[18] Jaakko Tiitolan poika Antti-Jussi tuli tunnetuksi ammattinsa puolesta lasikuitupohjaisten suksien ja jääkiekkomailojen kehittäjänä sekä urheilu-urallaan alppihiihdosta ja motocrossista.[19]

Toimiessaan sotavuosien jälkeen rajavartioston palveluksessa ensin Rovaniemellä ja myöhemmin Kajaanissa hän oli mukana käynnistettäessä jääkiekkoilua kummassakin kaupungissa.[20] [21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Matti Jouko Tiitola geni.com. 11.2.2009. Viitattu 13.11.2025.
  2. ↑ Armeija - kaksi piiripäällikköä saanut vuoden komennuksen rykmentteihin. Uusi Suomi, 28.11.1934, s. 4. Uusi Suomi (Kansalliskirjasto - Digitaaliset aineistot). Viitattu 12.11.2025.
  3. ↑ Puolustuslaitos. Uusi Suomi, 8.2.1936, s. 5. Uusi Suomi (Kansalliskirjasto - Digitaaliset aineistot). Viitattu 12.11.2025.
  4. ↑ Mikko Uola: ”Osa 3”, Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä, s. 252-264. Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-375-0
  5. ↑ L-P. Saarinen: Sotaa napapiirin takana s. 141-144. Kansa Taisteli. 5/1964. Viitattu 12.11.2025.
  6. ↑ Uola 2012: Petsamo 1939-1944, s.63-101
  7. ↑ Pohjoinen vähemmistö esittäytyy - Kolttien kulttuurin värikäs katselmus. Helsingin Sanomat, 19.8.1978, s. 15. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.11.2025.
  8. ↑ Uola 2012: Petsamo 1939-1944, s.104-112
  9. ↑ Uola 2012: Petsamo 1939-1944, s.274-275
  10. ↑ Mauno Jokipii: Suomen tie Saksan rinnalle. Helsingin Sanomat, 22.3.1987, s. 35. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.11.2025.
  11. ↑ Uola 2012: Petsamo 1939-1944, s.307-314
  12. ↑ Uola 2012: Petsamo 1939-1944, s.356-358
  13. ↑ Uola 2012: Petsamo 1939-1944, s.360-364
  14. ↑ Uola 2012: Petsamo 1939-1944, s.74
  15. ↑ Uola 2012: Petsamo 1939-1944, s.74
  16. ↑ Anja Saastamoinen: Perhojen ja uistinten teko on tarkkuutta vaativaa työtä - alan ammattimiehet kertovat kokemuksiaan. Helsingin Sanomat, 22.12.1961, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.11.2025.
  17. ↑ Tiitola, Matti Bandyliiga Toimitus. Viitattu 13.11.2025.
  18. 1 2 Matti Tiitola eliteprospects.com. Viitattu 12.11.2025.
  19. ↑ Ulriikka Tiitola: Puuterilunta ja elämäniloa – Antti-Jussi Tiitola in memoriam 29.10.2021. Sydän-Hämeen Lehti. Viitattu 12.11.2025.
  20. ↑ Anja Saastamoinen: Kiekko vallannut jo Rovaniemenkin. Helsingin Sanomat, 28.1.1949, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.11.2025.
  21. ↑ Anja Saastamoinen: Jääkiekkoilu vallannut elintilaa Kajaanissa. Helsingin Sanomat, 20.11.1958, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.11.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Tiitola&oldid=23684975”