Matti Kuula

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matti Kuula, ent. Taikinamäki, (4. helmikuuta 1854 Töysä, Alavus3. maaliskuuta 1921 Vaasa[1][2]) oli suomalainen sotilas ja herätyssaarnaaja. Hänen poikansa oli säveltäjä Toivo Kuula.

Matti Taikinamäki sai sotilasnimen Kuula liittyessään Kaartiin 1872 ja käytti sitä nimeä loppuelämänsä.[1] Jefreitteri Kuula lähti Turkin sotaan keisarin henkivartiokaartissa. Haavoituttuaan 5. syyskuuta 1877 Lovtšan taistelussa (nyk. Lovetš) hän palasi Suomeen.[3] Hän erosi kaartista 1878 mutta liittyi uudestaan 1880, sai ylennyksen vääpeliksi 1881 ja siirtyi Vaasaan lasaretin hoitajaksi.[1]

Kuula kirjoitti koko sotaretken ajan muistiinpanoja päiväkirjaansa. Waasa-lehteen kirjoittamansa artikkelit hän myöhemmin muokkasi Henkivartijan muistelmia -nimiseksi kirjaseksi.[3] Muistelmansa Kuula kirjoitti 25 vuoden kuluttua, ja kirjoitustyöhön vaikutti silloin jo vanhalestadiolainen usko.[3]

Kuula avioitui 1879 Sydänmaalta kotoisin olleen Susanna Vehkakosken kanssa[1], ja heille syntyi kahdeksan lasta, joista neljä kuoli pienenä. Lapsista Toivo Kuula on tunnettu säveltäjä.[2] Poikansa Toivo Kuulan kuvauksen mukaan isä oli sodasta palattuaan "vanhana, komeana kaartilaisena paha juoppo ja naismies" mutta paransi tapansa lestadiolaisuuteen liityttyään. Sittemmin Matti Kuulasta tuli asemapoliisi, ja samalla hän toimi saarnaajana ja kirjoitti herätyskirjoituksia.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suistola & Tiilikainen, s. 44
  2. a b Toivo Kuula Archive.orgissa
  3. a b c Suistola & Tiilikainen, s. 39