Matti Autio (agitaattori)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo 1885 syntyneestä toimittajasta. Muista saman nimisistä katso Matti Autio.
Matti Autio
Henkilötiedot
Syntynyt 3. syyskuuta 1885
Kaukola
Kuollut 22. helmikuuta 1918 (32 vuotta)
Leppävirta
Ammatti toimittaja, agitaattori
Muut tiedot
Järjestö Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto, Suomen Ammattijärjestö, Varkauden punakaarti

Matti Juhonpoika Autio (3. syyskuuta 1885 Kaukola22. helmikuuta 1918 Leppävirta[1][2]) oli suomalainen sanomalehtimies ja työväenliikkeen agitaattori, joka vuoden 1918 sisällissodan aikana toimi Varkauden punakaartin päällikkönä. Hänet teloitettiin Varkauden taistelun jälkeen niin sanotussa Huruslahden arpajaisissa.

Autio tuli järjestötoimintaan vuoden 1905 suurlakon jälkeen ja vaikutti eri puolilla maata muun muassa toimittajana, puhujana sekä puolue- ja ammattiyhdistystoimitsijana. Lisäksi hän oli vuonna 1907 lyhyen aikaa Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton puheenjohtajana. Autio edusti alusta alkaen työväenliikkeen jyrkintä, vallankumouksellista linjaa.[3] Sortokausien aikana hänellä oli kytköksiä venäläistämistoimia vastustaneeseen aktivistiliikkeeseen ja myöhemmin vuosina 1917–1918 Autio tunnettiin yhtenä keskeisistä työväestön kapinahengen nostattajista Pohjois-Savossa.[2] Ateistina Autio ei oikeudenkäynneissään suostunut vannomaan valaa käsi Raamatulla, ellei häntä pakotettu siihen rangaistuksen uhalla.[4]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laatokan Karjalassa syntynyt Autio aloitti yhteiskunnalliseen toiminnan vuoden 1905 suurlakon nostattaman innostuksen myötä. Hän vaikutti aluksi Viipurin edistysmielisessä raittiusliikkeessä[5] ja lähti pian mukaan myös sosialidemokraattisen työväenliikkeeseen. Kevättalvella 1906 Autio toimitti Sulo M. Hytösen kanssa Viipurissa ilmestynyttä Vapaus-nimistä julkaisua,[6] ja myöhemmin toukokuussa hänet valittiin SDP:n Viipurin piirin agitaattoriksi.[7] Elokuussa järjestettyyn SDP:n Oulun puoluekokoukseen Autio osallistui Säkkijärven työväenyhdistyksen edustajana.[8] Syksyllä 1906 Aution nimi nousi esiin myös A. Ahlström Oy:n sahanhoitajan Oscar Geffertin murhaoikeudenkäynnin yhteydessä, kun hänen väitettiin ryöstömurhan aikaan oleskelleen Muolaalla tapahtumapaikan lähistöllä.[9]

Vuonna 1907 Autio muutti Helsinkiin, jossa hän sai paikan Työmiehen toimituksesta. Pääkaupungissa hän oli mukana myös nuorsosialistien toiminnassa[10] ja oli helmikuussa 1907 perustamassa Helsingin Työväen Teatterin seuraajaksi syntynyttä Kansan Näyttämöä.[11] Huhtikuussa Autio osallistui Tampereen työväentalolla pidettyyn Suomen Ammattijärjestön perustavaan kokoukseen, jossa hänet valittiin sihteeristöön yhdessä Mikko Uotisen, Adam Halmeen ja Eero Haapalaisen kanssa.[12] Samana keväänä hän raportoi Työmiehelle kuuluisista Laukon torpparihäädöistä, joiden yhteydessä hän piti myös kiivaita palopuheita.[13] Toukokuussa 1907 Autio valittiin Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton puheenjohtajaksi,[14] ja hän kiersi myös järjestön puhujana eri puolilla Suomea.[15] Aution aika järjestössä jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän siirtyi jo samana syksynä Kuopioon Savon Työmiehen toimitussihteeriksi.[16] Autio perusti kaupunkiin myös Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton paikallisosaston.[17]

Helmikuussa 1908 Autio valittiin Vaasassa ilmestyneen Vapaan Sanan toimitussihteeriksi,[18] ja myöhemmin keväällä hänet nimitettiin myös SDP:n piirisihteeriksi Vaasan läänin pohjoiseen vaalipiiriin.[19] Syyskuussa Autio sai Viipurin hovioikeudessa kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen majesteettirikoksesta. Hän oli edellisen vuoden joulukuussa kommentoinut Savon Työmiehessä Timo Korpimaan saamaa majesteettirikossyytettä tavalla, jonka oikeus katsoi loukkaavan keisarillisen majesteetin kunniaa.[20]

Ennen vankilaan joutumistaan Autio ehti vielä agitoida kotiseudullaan Karjalassa, jossa hän joulukuussa 1908 osallistui väkivaltaisuuksiin asti yltyneeseen Läskelän paperitehtaan lakkoon Harlussa.[21] Tammikuussa 1909 Autiota kuultiin todistajana ravintoloitsija Uno Sereniuksen valtiopetosoikeudenkäynnissä, jossa kävi ilmi, että hän oli vuonna 1906 Viaporin kapinan aikana saanut Sereniukselta pistoolin tekemäänsä Helsingin matkaa varten.[22] Autio kärsi majesteettirikoksesta saamansa rangaistuksen Viipurin läänivankilassa, josta hän vapautui elokuussa 1909.[23] Tämän jälkeen Autio toimi SDP:n Uudenmaan läänin piiriluennoitsijana ja hoiti myös piirisihteerin tehtäviä.[24]

Yleislakko ja sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1910-luvulla Autio vaikutti Uudenmaan lisäksi ainakin Kymenlaaksossa, ennen ryhtymistään SDP:n ja SAJ:n Kuopion piirisihteeriksi.[2] Lokakuussa 1917 Kuopiossa pitämässään puheessa Autio vakuutti taloudellisen ja valtiollisen vallan lopulta päätyvän luokkataistelun myötä työväestölle. Puheensa lopuksi hän ennusti tilanteen johtavan myös aseelliseen taisteluun.[3] Marraskuun alussa 1917 Autio saapui Varkauteen johtamaan paikkakunnalle hieman aikaisemmin perustettua työväen järjestyskaartia,[2] ja samalla hän alkoi myös järjestää seudun työväestön aseistautumista.[25]

Vielä ennen Aution saapumista paikalliset työväenjärjestöt olivat suhtautuneet punakaartien perustamiseen epäilevästi. Hänen johdollaan Varkaudesta kuitenkin kehittyi nopeasti Leppävirran pitäjän vallankumouksellisen toiminnan keskus, mistä johdettiin kaikkia alueen punakaarteja. Aution oma radikalismi näkyi muun muassa siinä, että hänen antamansa käskyn mukaan kaikki punakaartien määräyksiä tottelemattomat ammutaan välittömästi.[26] Toinen työväen johtomies alueella oli kaupanhoitaja Kaarlo Lähteenmäki, joka organisoi Leppävirran punakaartin toimintaa. Marraskuun 1917 yleislakon aikana Autio ja Lähteenmäki vastasivat muun muassa Ahlströmin tehtaiden johdon kanssa käydyistä neuvotteluista. Sisällissodan käynnistyttyä Autio toimi Varkauden punakaartin esikunnan ylipäällikkönä.[25]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoisten käynnistämä Varkauden piiritys alkoi 19. helmikuuta ja huipentui kahden päivän kuluttua Ahlströmin massatehtaalla, jonne noin 700 punakaartilaista oli vetäytynyt. Noin kello 22 päättyneen massatehtaan piirityksen jälkeen antautuneita punaisia alettiin välittömästi teloittaa läheisen Huruslahden jäällä.[27] Ensimmäisten ammuttujen joukossa olivat Aution lisäksi Kaarlo Lahteenmäki sekä Savonlinnan punakaartin päällikkö Emil Parkkinen. Tarinan mukaan Autio seisoi teloituksen aikana lakki rinnalle painettuna.[28] Suomen sotasurmat -tietokantaan Aution kuolinpäiväksi on merkitty virheellisesti 28. maaliskuuta.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Autio, Matti Suomen Sotasurmat 1914−1922. Viitattu 17.7.2015.
  2. a b c d e Soikkanen, Hannu: Varkauden historia, s. 610, 624. Helsinki: Varkauden kaupunki, 1963.
  3. a b Itkonen, Hannu: Varkautelaisten vuosisata, s. 119. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-74663-8-2.
  4. Oikeus- ja poliisiasioita. Waltiopetosjuttu ent. ravintoloitsijaa Uuno Sereniusta y. m. wastaan. Wälikohtaus. Kansan Lehti, 20.1.1909, nro 15, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  5. Suuri kansalaiskokous. Wiipuri, 6.12.1905, nro 96, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  6. Kirjallisuutta ja taidetta. Wiipuri, 2.5.1906, nro 50, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  7. Toiseksi agitaattoriksi. Työ, 10.5.1906, nro 51, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  8. Sosialidemokratisen puolueen edustajat Oulussa 20–27/8 06. Kansan Tahto, 21.8.1906, nro 167, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  9. Interpellatsioni polisiasiasta Suomen eduskunnassa syysk. 13:na 1907. Wiipurin Sanomat. Supistus, 25.9.1907, nro 76B, s. 23. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  10. Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen: ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 272–273. Porvoo: WSOY, 1961.
  11. Kirjallisuutta ja taidetta: Kansan näyttämön.... Wiipuri, 19.2.1907, nro 42, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  12. Pöytäkirja tehty Suomen Ammattijärjestön perustavassa kokouksessa Tampereella huhtikuun 15, 16 ja 17 p. 1907 Suomen historian dokumentteja. Viitattu 17.8.2016.
  13. Hävityksen raunioilla. Vapaus, 25.4.1907, nro 47, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  14. Muualta Suomesta. Sorretun Voima, 3.5.1907, nro 49, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  15. Salapoliisit työväenpuhujain kintereillä. Kansan Tahto, 18.5.1907, nro 112, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  16. Muualta Suomesta. Sanomalehdet. Käkisalmen Sanomat, 30.8.1907, nro 99, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  17. Ei taida olla asiat oikealla tolalla. Savotar, 22.2.1908, nro 21, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  18. Muualta Suomesta. Puoluelehdet. Raivaaja, 11.2.1908, nro 16, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  19. Muualta Suomesta. Piirisihteeriksi. Vapaus, 28.04.1908, nro 46, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  20. Päättynyt majesteettirikosjuttu. Wiipuri, 27.9.1908, nro 114, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  21. Muualta kotimaasta. Wäkivallantekoja Läskelän tehtaalla. Suur-Savo, 14.12.1908, nro 142, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  22. Oikeus- ja poliisiasioita. Syyte valtiopetoksen valmistelusta Uno Sereniusta y. m. vastaan. Wiipurin Sanomat. Supistus, 21.1.1909, nro 7, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  23. Muualta Suomesta. Toim. Matti Autio. Eteenpäin, 5.8.1909, nro 85, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  24. Puolueen rientoja. Tiedonanto Uudenmaan l. w. p. sos. dem. järjestölle. Työläinen, 31.12.1909, nro 149, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.8.2016.
  25. a b Tikka, Marko: ”Vallankumoukselliset tuomiolla. Varkauden kenttäoikeus ja sen tuomiot”, Ruumiita ja muistelmia: Näkökulmia väkivallan historiaan - Väki voimakas 17, s. 9. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2005. ISBN 978-951-98296-7-8. Teoksen verkkoversio.
  26. Laakkonen, Juha: Rajoitettu vai rajaton valta?: Sorsakosken hienotaetehtaan isännöitsijöiden suhtautuminen ja vuorovaikutus työväestöönsä vuosina 1891-1938, s. 62–63. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitos, 2011. Teoksen verkkoversio.
  27. Kuohunta kasvoi kapinaksi Varkaudessa ja Leppävirralla Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet. Viitattu 17.8.2016.
  28. Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas (toim.): Sisällissodan pikkujättiläinen, s. 156. WSOY, 2009. ISBN 978-951-03545-2-0.