Matti Sauramo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Sauramo 1930-luvulla.

Matti Rufus Sauramo (vuoteen 1906 Matias Rufus Sundell; 17. helmikuuta 1889 Loimaa7. kesäkuuta 1958 Luvia) oli suomalainen kvartäärigeologi.[1][2][3]

Sauramon vanhemmat olivat räätäli Kustaa Sundell ja Josefiina Rautén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1909 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1914 ja filosofian lisensiaatiksi 1919. Sauramo teki opinto- ja tutkimusmatkoja Viroon, Venäjälle, Tanskaan, Ranskaan ja Sveitsiin. Sauramo toimi Geologisen toimikunnan nuorempana apulaisgeologina 1919–1924 ja vanhempana apulaisgeologina 1924–1929. Hän oli Helsingin yliopiston geologian ja paleontologian professori 1929–1957 ja matemaattis-luonnontieteellisen osaston dekaani 1939–1954.[4] Sauramo oli myös Geologisen seuran puheenjohtajana 1924 ja Suomen maantieteellisen seuran hallituksen jäsenenä vuodesta 1925.[1][2][3]

Sauramo erikoistui kvartäärigeologiaan ja hän selvitteli etenkin myöhäisjääkauden geokronologiaa kerrallisten savien perusteella sekä rantaviivojen siirtymisiä ja Itämeren kehitysvaiheita, erityisesti Fennoskandian maankohoamisen sekä merenpinnan korkeuden vaihteluiden osuutta rantojen siirtymisiin. Hän julkaisi näistä aiheista useita merkittäviä tutkimuksia sekä 1928 oppikirjan Jääkaudesta nykyaikaan.[3]

Sauramo tutki lustosarvien perusteella jäätikön vetäytymistä sekä rannansiirtymistä ja Itämeren historiaa, ilmaston ja kasvillisuuden muutoksia. Hän esitti teorian maankohoamisessa ilmenevistä fleksuureista (”saranoista”), mikä ei kuitenkaan saanut yleistä hyväksymistä.[1]

Sauramon tytär Lyyli Virtanen (1922–2008) toimi Helsingin yliopiston biologian ja maantieteen didaktiikan professorina.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Geochronologische Studien über die Spätglaziale Zeit in Süd-Finnland. Helsingin yliopiston väitöskirja. Sällskapet för Finlands geografi, Helsingfors 1918.
  • Studies on the quaternary varve sediments in Southern Finland. Geologiska kommissionen i Finland, Helsingfors 1923.
  • Tracing of glacial boulders and its application in prospecting. Geologiska kommissionen i Finland, Helsingfors 1924.
  • Jääkaudesta nykyaikaan. WSOY 1928.
  • On the development of Lake Höytiäinen in Carelia and its ancient flora. Kirjoittaneet Matti Sauramo ja Väinö Auer. Suomen geologinen toimikunta, Helsinki 1928.
  • Über die spätglazialen Niveauverschiebungen in Nordkarelien, Finnland. Suomen geologinen toimikunta, Helsinki 1928.
  • The quaternary geology of Finland. Suomen geologinen toimikunta, Helsinki 1929.
  • Zur spätquartären Geschichte der Ostsee: Vorläufige Mitteilung. Helsinki 1934.
  • The mode of the land upheaval in Fennoscandia during Late-Quaternary time. Societas geographica Fenniae, Helsinki 1939.
  • Suomen luonnon kehitys jääkaudesta nykyaikaan. WSOY 1940.
  • Land uplift with hingelines in Fennoscandia. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1955.
  • Die Geschichte der Ostsee. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1958.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1115. Otava 1966.
  2. a b Aikalaiskirja 1934. Projekt Runeberg.
  3. a b c 50-vuotias. Professori Matti Sauramo, Helsingin Sanomat, 17.02.1939, nro 46, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 653. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  5. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 824. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leikola, Anto: Sauramo, Matti (1889–1958). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.