Matthias Goerne
Matthias Goerne (s. 31. maaliskuuta 1967 Weimar) on saksalainen ooppera- ja liedlaulaja, äänialaltaan baritoni.[1] Hän on tullut tunnetuksi etenkin hienovaraisen liedlaulun taitajana.[2]
Goerne opiskeli Hans-Joachim Beyerin johdolla Leipzigissa, sittemmin myös Elisabeth Schwarzkopfin ja Dietrich Fischer-Dieskaun johdolla.[3] Hän sai vuonna 1989 toisen palkinnon Robert Schumann -kilpailussa, ja ensipalkintojen voitot Lindberg-Salomon- sekä Hugo Wolf -laulukilpailuissa toivat hänelle kutsun laulamaan Johann Sebastian Bachin Matteuspassion esitykseen Leipzigiin vuonna 1990 Kurt Masurin johdolla. Muita varhaisia esiintymisiä hän teki NDR Radiophilharmonien ja Bambergin sinfoniaorkesterin kanssa. Fischer-Dieskau suositteli häntä Paul Hindemithin Requiem for Those We Loven esitykseen Wolfgang Sawallischin johdolla.[1] Goernesta tuli huomattava Gustav Mahler -tulkki; hän esitti Des Knaben Wunderhornin Berliinin radion sinfoniaorkesterin kanssa Vladimir Ashkenazyn johdolla ja Kindertotenliederin Fischer-Dieskaun viime hetken korvaajana. Lyhyellä varoitusajalla hänet saatiin esiintymään myös Johannes Brahmsin Ein deutsches Requiemin tulkintaan Claus Peter Florin johdolla Zürichissä. Yksi hänen varhaisimmista oopperamenestyksistään oli esiintyminen nimiroolissa Hans Werner Henzen Der Prinz von Homburgin uudessa tuotannossa Kölnissä vuonna 1992. Deutsche Oper Berlinissä Goerne debytoi Marcellona Giacomo Puccinin La bohèmessa. Kaudella 1993/1994 hänestä tuli Dresdenin osavaltionoopperan vakituinen jäsen. Vuonna 2002 hän teki Covent Garden -debyyttinsä Alban Bergin Wozzeckin nimiroolissa. Hän oli esiintynyt Lontoossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1994 Wigmore Hallissa.[1]
Goerne esiintyi ensimmäistä kertaa Salzburgin musiikkijuhlilla vuonna 1997.[2] Hän on esiintynyt myös La Scalassa[4], Metropolitan-oopperassa, Teatro Realissa, Pariisin oopperassa ja Wienin valtionoopperassa. Hän on tulkinnut Sarastron[2], Wolframin, Wotanin, Kurwenalin ja Jokanaanin roolit sekä nimiroolin Béla Bartókin Herttua Siniparran linnassa. Resitaaleja hän on pitänyt muiden muassa Daniil Trifonovin, Leif Ove Andsnesin ja Antonio Pappanon kanssa. Kaudella 2018–2019 hän toimi New Yorkin filharmonikkojen nimikkotaiteilijana.[3]
Goernen ohjelmistoon on kuulunut myös lauluja muiden muassa Alban Bergiltä ja Hanns Eislerilta[4] sekä Dmitri Šostakovitšin musiikkia.[2] Hän on pitänyt kantaesityksiä ja nostanut uudelleen esiin vähälle huomiolle jääneitä 1900-luvun teoksia muiden muassa Karl Amadeus Hartmannilta ja Bernd Alois Zimmermannilta. Nykysäveltäjistä hänen ohjelmistoonsa on kuulunut musiikkia Thomas Larcherilta.[4]
Goerne on saanut levytyksistään neljä Grammy-ehdokkuutta, ICMA:n, Gramophone-palkinnon, Diapason d'Orin ja BBC Music Magazinen Vocal Awardin (2017). Levytysten joukossa ovat Universal Musicille Vladimir Ashkenazyn ja Alfred Brendelin kanssa tehdyt levytykset sekä Harmonia Mundille eri pianistien kanssa tehty kahdentoista levyn kokonaisuus Franz Schubertin lauluista. Tuoreempiin levytyksiin kuuluvat tulkinnat Johannes Brahmsin lauluista Christoph Eschenbachin, Robert Schumannin lauluista Markus Hinterhäuserin, Gustav Mahlerin lauluista BBC:n sinfoniaorkesterin ja Richard Wagnerin aarioista Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa.[3] Goerne on ollut mukana oratorioiden ja oopperoiden (kuten Wozzeck, Reininkulta, Valkyyria, Siegfried) kokonaislevytyksissä.[2]
Goerne opetti vuosina 2001–2005 laulun tulkintaa Robert Schumann -musiikkiakatemian kunniaprofessorina Düsseldorfissa. Vuonna 2001 hänestä tuli Lontoon Royal Academy of Musicin kunniajäsen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
