Matias Henrik Heikel
Matias Henrik Heikel (1835–1905) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.[1]
Heikelin vanhemmat olivat kirkkoherra Carl Heickell ja Apollonia Christina Achander. Heikel osallistui vapaaehtoisena Krimin sotaan Varsinais-Suomen rannikkopuolustuksessa. Sotilasopinnot hän aloitti tämän jälkeen Pietarissa, valmistui upseeriksi 1859 ja määrättiin vänrikkinä palvelukseen jalkaväen linjajoukkoihin. Aliluutnantiksi hänet ylennettiin 1862. Heikel otti osaa Puolan kapinan kukistamisen jälkiselvittelyihin 1863–1864. Hänet siirrettiin 1864 Henkivartioväen suomenmaalaiseen rykmenttiin, ylennettiin luutnantiksi 1867, alikapteeniksi 1870 ja kapteeniksi 1876. Turkin sotaan 1877–1878 hän osallistui rykmenttinsä komppanianpäällikkönä ja pataljoonankomentajana. Everstiksi Heikel ylennettiin sodan jälkeen 1878 ja määrättiin rykmenttinsä 2. pataljoonan komentajaksi. Vuonna 1888 hänestä tuli 110. Kaman jalkaväkirykmentin komentaja Itä-Venäjälle. Vuonna 1894 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja siirrettiin seuraavana vuonna 10. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi. Eron tehtävästä ja samalla sotapalveluksesta Heikel sai marraskuussa 1900 kenraaliluutnanttina.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Matias Henrik Heikel Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 9.2.2020)