Matamata (kaupunki)
| Matamata | |
|---|---|
 |
|
  Matamata |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Uusi-Seelanti |
| Alue | Waikato |
| Piirikunta | Matamata-Piako |
| Väkiluku (2023) | 9 132 |
Matamata on pieni kaupunki Uuden-Seelannin Pohjoissaaren Waikaton alueella. Sen asukasluku oli vuoden 2023 väestönlaskennassa 9 132.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matamata sijaitsee Uuden-Seelannin Pohjoissaarella Waikaton alueella Matamata-Piakon piirikunnassa noin 62 kilometrin päässä Hamiltonin kaupungista itään. Noin 7 kilometriä Matamatasta pohjoiseen sijaitsee Waharoan kylä.[1]
Noin 14 kilometriä Matamatasta koilliseen Kaimaivuorten juurella sijaitsevat Waireren putoukset. Sen kahdella putouksella on korkeutta 91 ja 60 metriä. Kaimaivuorten läpi kulkee rautatietunneli, jonka länsisuu on Matamatan puolella vuoria. Taru sormusten herrasta ja Hobbitti-elokuvatrilogioiden kuvauspaikka Hobbiton on nykyisin matkailukohde maatilalla lähellä kaupunkia.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matamata on maoria tarkoittaa vapaasti kääntäen niemekettä. Se oli alkujaan nimi ngāti hauā-maoriheimon Te Waharoan vuonna 1830 perustamalle pā-tukikohdalle harjanteella, joka työntyi niemen tavoin Waitoajoen soiseen laaksoon. Lähetyssaarnaajat kastoivat Te Waharoan pojan Wiremu Tamihanan kristinuskoon vuonna 1839.[2] Hän perusti lähelle Peria-nimisen pān 1840-luvulla ja vaikutti maorien kuningasliikkeessä. Alkuperäiset pāt eivät säilyneet nykypäiviin.[1]
Vuonna 1865 aucklandilainen Josiah Clifton Firth vuokrasi suuren maa-alueen Tamihanalta nykyisen kaupungin seudulla. Hänen tarkoituksenaan oli viljellä vehnää Aucklandissa sijaitsevan myllynsä tarpeita varten, mutta ilmaston takia lopulta seudulla päädyttiin kasvattamaan lampaita ja karjaa. Vuonna 188 paikalle saapui rautatie Morrinsvillestä.[2] Paikalla oli rautatieasema ja joitakin rakennuksia, mutta paikkakunta ei kasvanut huomattavammin, ennen kuin Josiah Clifton Firthin maat päätyivät kruunulle ja jaettiin vuonna 1904.[1] Paikka sai ensimmäisen kerran laajemman kaupunkisuunnitelman, johon kuului jako eri kaupunginosiin, leveät kadut ja vapaa-ajan käyttöön tarkoitettu alue sen keskellä.[2] Matamata alkoi kasvaa ympäröivän maaseudun keskuksena ja 1920-luvulla paikalle perustettiin myös esimerkiksi rakennusliikkeitä. Kehitystä auttoi osittain yhteydet satamiin Kaimainrautatietunnelin kautta.[1]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matamatassa oli Uuden-Seelannin vuoden 2023 väestönlaskennan mukaan 9 132 asukasta. Heistä 1 157 oli maoreja. Henkilökohtaiset mediaanitulot olivat 35 600 Uuden-Seelannin dollaria, eli maan keskiarvoa 41 500 vähemmän.[3]