Marxilainen feminismi

Marxilainen feminismi on sosialistisen feminismin suuntaus, joka tarkastelee sukupuolten välistä epätasa-arvoa erityisesti osana kapitalistista yhteiskuntaa ja luokkataistelua. Marxilainen feminismi nojaa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoituksiin perustuvaan marxilaiseen teoriaan ja on kehittänyt sitä edelleen naisten sorron ymmärtämisen näkökulmasta.

Marxilaisen feminismin mukaan naisten asema yhteiskunnassa määräytyy olennaisesti taloudellisten tuotantosuhteiden kautta. Se näkee kapitalistisen järjestelmän sukupuolten epätasa-arvon keskeisenä ylläpitäjänä ja korostaa erityisesti uusintavan työn, esimerkiksi kotityön ja hoivatyön, roolia sukupuolittuneen sorron mekanismina.

Historiaa

Marx ja Engels käsittelivät naisten asemaa muun muassa Kommunistisessa manifestissa (1848) ja Engelsin teoksessa Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä (1884). Engels esitti, että patriarkaaliset rakenteet liittyvät yksityisomistuksen ja luokkayhteiskunnan syntyyn. Marxin ja Engelsin varhaiset analyysit eivät kehittäneet systemaattista teoriaa sukupuolen ja tuotantosuhteiden yhteydestä, mutta niiden katsotaan luoneen perustan myöhemmälle marxilaiselle feministiselle ajattelulle.

1900-luvun alkupuolella marxilaista ajattelua sukupuolittuneesta sorrosta kehittivät muun muassa saksalaiset sosialistit August Bebel ja Clara Zetkin sekä neuvostoliittolainen poliitikko Aleksandra Kollontai. He pyrkivät kirjoituksissaan yhdistämään luokkataistelun ja naisten vapautuksen kysymykset.

Varsinainen marxilaisen feminismin teoreettinen kehitys alkoi kuitenkin toden teolla vasta 1960-luvun lopulla toisen aallon feminismin ja Marxin Pääoman uudelleentulkinnan myötä.

Toisen aallon feminismi

Globaalissa pohjoisessa marxilainen feminismi kukoisti 1960- ja 1980-lukujen välillä ja erityisesti angloamerikkalaisessa maailmassa. Tuolloin julkaistiin lukuisia poliittisia pamfletteja ja esseitä, joissa analysoitiin naisten asemaa kapitalistisessa järjestelmässä. 1970-luvun alussa perustetut ensimmäiset suomalaiset feministiryhmät Marxist-Feministerna ja Rödkärringarna edustivat marxilaista feminismiä.

Nykykehitys

2000-luvun alusta alkaen marxilainen feminismi on saanut uutta huomiota muun muassa poliittisen taloustieteen ja intersektionaalisuuden tutkimuksessa. Intersektionaalisuudesta käyty keskustelu on nostanut esiin luokan yhtenä tekijänä, joka tuottaa eroja sukupuolen kategorian sisällä.

Keskeisiä argumentteja

Marxilaiset feministit ovat pyrkineet laajentamaan marxilaisuuden käsitystä työstä ja taloudesta, jotta se kattaisi myös ne työn muodot, jotka ovat perinteisesti olleet naisten vastuulla ja jotka ovat jääneet ilman asianmukaista tunnustusta ja korvausta. Tämä kritiikki on johtanut laajempaan keskusteluun siitä, miten työ ja talous tulisi määritellä ja analysoida, jotta ne vastaisivat paremmin todellisuutta.

Sosiaalinen uusintaminen ja "kotityödebatti"

Marxilaisessa feminismissä sosiaalisen uusintamisen käsite viittaa niihin yhteiskunnallisiin prosesseihin, joiden kautta työvoima tuotetaan, ylläpidetään ja uusinnetaan. Näihin kuuluvat muun muassa lasten synnyttäminen ja kasvattaminen, kotityö sekä hoiva: usein sukupuolittuneesti naisille määrittyvä työ.

Marxilaiset feministit pyrkineet tekemään näkyväksi kotitalouksissa ja yhteiskunnassa tapahtuvaa työvoiman uusintamista, jota kapitalistinen järjestelmä tarvitsee, mutta ei tunnusta taloudellisena tuotantona. Muun muassa italialaiset Mariarosa Dalla Costa ja Silvia Federici Palkkaa kotitöistä -liikkeessä ovat korostaneet kotona tehtävän työn merkitystä kapitalistisen tuotannon ylläpitäjänä.

Sosiaalisen uusintamisen käsite kyseenalaistaa perinteisen marxilaisen työnjaon, joka keskittyy pääasiassa palkkatyöhön. Marxilaiset feministit korostavat, että sukupuolittunut työnjako – jako yksityiseen, perheeseen liittyvään työhön ja julkiseen, palkalliseen työhön – on historiallinen ilmiö, joka kehittyi kapitalismin myötä. Tätä jakoa ei pidetä luonnollisena tai pysyvänä, vaan muotoutuvana ja muutettavissa olevana.

Duaaliteoria ja yksikköteoria

1970- ja 1980-luvuilla marxilaisen feminismin piirissä käytiin niin sanottua dual systems -väittelyä, jossa pohdittiin kapitalismin ja patriarkaatin välistä suhdetta. Väittelyssä pohdittiin, pitäisikö patriarkaatin ja kapitalismin nähdä erillisinä mutta toisiinsa kytkeytyvinä sortojärjestelminä (dual systems) vai yhtenäisenä järjestelmänä, jossa sukupuoli- ja luokkasorto ovat erottamattomia (unitary theory).

Heidi Hartmannin esseen The Unhappy Marriage of Marxism and Feminism (1979) katsotaan usein käynnistäneen dual systems -väittelyn angloamerikkalaisessa akateemisessa maailmassa. Hartmannin mukaan kapitalismi hyödyntää tämän esikapitalistisen järjestelmän luomaa naisten alisteista asemaa. Yksikköteoriaa kehitti muun muassa Lise Vogel. Näkemyksen mukaan sukupuolisorto ja luokkasorto ovat kapitalistisessa järjestelmässä erottamattomia, eikä niitä tulisi käsitellä irrallisina järjestelminä.

Tunnettuja marxilaisia feministejä

• Angela Davis
• Cai Chang
• Deng Yingchao
• Silvia Federici
• Claudia Jones
• Alexandra Kollontai
• Chizuko Ueno
• Clara Zetkin

Kirjallisuutta

• Davis, Angela. (2021) Naiset, rotu ja luokka. (Women, race & class, 1981) Suomentanut Anna Tuomikoski. Tutkijaliitto, 2021. ISBN 978-952-7093-33-7
• Taavetti, Riikka (2010): "Sinunko rintasi? Ei vaan pääoman!" : Marxist-Feministerna-ryhmä ja sosialistisen feminismin mahdollisuus 1974–1978. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/23785
• Tölkkö, Anna-Mili. (2020) Yhteiskunnallinen eriarvoisuus sosiaalisen uusintamisen käsitteen näkökulmasta marxilaisuudesta ammentavassa feminismissä. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto.
• Frazer, N. & Bhattacharya T. Feminism for The 99%: A Manifesto. Verso.
• Vogel, Lize (1983/2013). Marxism and the Oppression of Women: Toward a Unitary Theory. Rutgers Univeristy Press. ISBN 978-1-60846-340-4