Marmorimeriahven
| Marmorimeriahven | |
|---|---|
 Marmorimeriahven Egyptissä |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Tribus: | Epinephelini |
| Suku: | Epinephelus |
| Laji: | polyphekadion |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Marmorimeriahven[4] (Epinephelus polyphekadion) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva indopasifisella merialueella tavattava kalalaji. Se aiheuttaa toisinaan ciguatera-myrkytystä.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marmorimeriahven saavuttaa tavallisesti noin 60 senttimetrin pituuden (SL) ja neljän kilogramman painon. Se on väritykseltään kauttaaltaan vaaleanruskea. Ruumiissa ja päässä on epäsäännöllisesti tummanruskeita läiskiä. Kala on lisäksi kauttaaltaan pienten tummanruskeiden pilkkujen peitossa. Pyrstönvarressa on satulamainen musta täplä. Marmorimeriahvenella on kylkiviivallaan 47–52 suomua. Selkäevässään lajilla on 11 piikkiruotoa ja 14–15 pehmeää ruotoa. Peräevässään marmorimeriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa ja rintaevissään 16–18 ruotoa.[5][6]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marmorimeriahvenen levinneisyys ulottuu Punaiseltamereltä ja läntiseltä Intian valtamereltä (Persianlahtea lukuun ottamatta) Tuamotulle, Linesaarille ja Wakensaarelle sekä Riukiusaarilta ja Ogasawarasaarilta itäisen ja läntisen Australian merialueille ja Lord Howen saarelle.[3] Lajin elinympäristöjä ovat kirkkaan veden koralliriutat. Kudulle kokoontuviin marmorimeriahveniin kohdistuu monesti voimakasta kalastusta, ja näistä kokoontumisista saadut saalismäärät ovat olleet laskussa lähes kaikkialla. Vuosina 1947–2016 sen populaatioiden arvioidaan vähentyneen 30 prosentilla. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteleekin sen vaarantuneeksi lajiksi.[1] Marmorimeriahvenen ravintoa ovat pääasiassa äyriäiset, eritoten sinitaskuravut ja kalat.[6] Se saavuttaa sukukypsyyden noin nelivuotiaana ja voinee elää jopa yli 40-vuotiaaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Rhodes, K., Choat, J.H., Sadovy, Y., Myers, R., To, A., Ma, K., Samoilys, M., Suharti, S., Law, C. & Amorim, P.: Epinephelus polyphekadion IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Epinephelus polyphekadion (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 17.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 77–78. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ Randall, John E.; Allen, Gerald R. & Steene, Roger C.: Fishes of the Great Barrier Reef and Coral Sea, s. 112. University of Hawaii Press, 1998. ISBN 9780824818951. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 – Groupers of the World, s. 214–215. Rooma: FAO, 1983. ISBN 92-5-l 03125-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.1.2022). (englanniksi)