Markus Båth
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Karl Markus Båth (29. heinäkuuta 1916 Katrineholm, Ruotsi – 27. lokakuuta 2000 Uppsala, Ruotsi) oli ruotsalainen meteorologi ja seismologi. Hän toi vuonna 1961 seismologian Ruotsiin itsenäiseksi akateemiseksi tieteenalaksi.
Båth suoritti ylioppilastutkinnon Norrköpingissä vuonna 1936 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Uppsalan yliopistosta vuonna 1939, filosofian maisteriksi vuonna 1940, filosofian lisensiaatiksi vuonna 1943 ja filosofian tohtoriksi vuonna 1949. Hän oli Uppsalan ilmatieteen laitoksen amanuenssi vuonna 1939 ja assistentti vuosina 1940–1949. Hänestä tuli vuonna 1949 seismologian ja teoreettisen sekä kokeellisen meteorologian dosentti Uppsalan yliopistoon, jossa hän johti seismologian osastoa vuosina 1949–1961. Hänestä tuli tutkijadosentti vuonna 1954. Vuonna 1961 hänestä tuli laboraattori ja johtaja silloin perustettuun Uppsalan seismologian instituuttiin. Professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1967. Hän toimi laitoksen johtajana vuoteen 1976 ja jäi eläkkeelle 1981.
Båth asensi seismisiä asemia Kiirunaan (1951), Skalstuganiin (1956), Göteborgiin (1958), Uumajaan (1960), Karlskronaan (1961), Uddeholmiin (1966) ja Delaryhyn (1967). Hänen erikoisalaansa oli Fennoskandian maanjäristysten tutkimus ja energianmääritys. Båthin lain mukaan voimakkain jälkijäristys on 1,2 magnitudiyksikköä pienempi kuin pääjäristys. Hän julkaisi yli 300 artikkelia seismologian ja meteorologian alalta sekä toimitti Uppsalan seismistä tiedotetta (järistysluetteloa) vuodesta 1939, Kiirunan luetteloa vuodesta 1951 ja Ruotsin kansallisen verkon luetteloa vuosina 1956–1975.
Båth edusti Ruotsin seismologiaa Kansainvälisen geofysiikan unionin kongressissa Oslossa 1948, Brysselissä 1951, Roomassa 1954, Torontossa 1957, Helsingissä 1960, Berkeleyssä 1963 ja Zürichissä 1967. Hän oli International Association of Seismology and Physics of the Earth's Interior (IASPEI) -järjestön varapuheenjohtaja vuosina 1956–1957 ja pääsihteeri vuosina 1957–1963.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- An Investigation of the Uppsala Microseisms (väitöskirja 1949)
- Mathematical Aspects of Seismology (1968, uusi painos A.J. Berkhoutin kanssa 1984)
- Introduktion till seismologin (1970, englanninkielinen käännös 1973, uusi painos 1979)
- Spectral Analysis in Geophysics (1974)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Båth, K Markus, Vem är vem 1964
- Båth, K Markus, Vem är det 1993
- Nationalencyklopedin, nide 3 (1990), s. 496.
| ||||||||||||||
