Markomannisodat

Markomannisodat olivat sarja sotia, joita Rooman valtakunta kävi vuosina 167–180 jaa. pohjoisrajansa lähialueilla asuvien barbaariheimojen kanssa. Konfliktin aikana siihen osallistui monia eri heimoja, sodille nimensä antaneiden markomannien lisäksi muiden muassa langobardit, kvadit, jazygit ja roksolaanit.

Barbaariheimot ylittivät Rooman valtakunnan rajat Reinillä ja Tonavalla ja tekivät ryöstöretkiä syvälle sen alueelle, mikä lopulta johti roomalaisten raakaan vastareaktioon. Valtakuntaa vastaan hyökänneistä aktiivisin rooli oli kuitenkin nykyisen Saksan alueen markomanneilla (siksi sotia kutsutaankin nimellä ”markomannien sodat”) ja sarmaattisten jazygien tukemilla kvadeilla. Näiden kolmen heimon alistaminen vaati imperiumilta suurimmat sotilaalliset ponnistukset.

Markomannien sodat käytiin pääasiassa keisari Marcus Aureliuksen hallituskaudella, ja Rooman menestys oli vaihtelevaa. Ensimmäisten tappioiden ja puolustuskannalle ajamisen (167–170) jälkeen imperiumi onnistui ottamaan aloitteen, ja seuraavalle markomannien sotien kaudelle (171–180) oli ominaista Rooman työntämä merkittävä sodankäynti vihollisen alueelle. Barbaariheimojen liittoumat olivat lyhytaikaisia, ja tappioiden jälkeen solmittu rauha oli mahdollista tilaisuuden tullen rikkoa ja taistella uudelleen. Tämä aiheutti konfliktille vaihtelevan voimakkuuden ja äkillisiä käänteitä.