Marju Lauristin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marju Lauristin
Lauristin vuonna 2015
Lauristin vuonna 2015
Viron sosiaaliministeri
Laarin I hallitus
21.10.1992–20.9.1994
Edeltäjä Laur Karu
Seuraaja Toomas Vilosius
Euroopan parlamentin jäsen
1.7.2014–5.11.2017
Seuraaja Ivari Padar
Henkilötiedot
Syntynyt 7. huhtikuuta 1940 (ikä 79)
Tallinna
Tiedot
Puolue Sosiaalidemokraattinen puolue

Marju Lauristin (s. 7. huhtikuuta 1940 Tallinna)[1] on virolainen journalisti, sosiaalidemokraattinen poliitikko ja Tarton yliopiston emeritaprofessori. Hän oli Viron sosiaalidemokraattisen puolueen ensimmäinen puheenjohtaja 1990–1995.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marju Lauristinin vanhemmat olivat Neuvosto-Viron alkuvaiheen näkyvät poliitikot, Johannes Lauristin ja Olga Lauristin. Isäpuoli oli myös Neuvosto-Viron politiikan näkyvä hahmo Hendrik Allik ja velipuoli uudelleensyntyneen Viron politiikassakin toiminut Jaak Allik.

Lauristin on väitellyt sosiologian tohtoriksi ja työskenteli neuvostoaikana Viron radiossa ja opetustehtävissä Tarton yliopistolla. Hän osallistui Viron itsenäisyysliikehdintään vuonna 1980 allekirjoittamalla ns. neljänkymmenen kirjeen. Monet kirjeen allekirjoittajista joutuivat vaikeuksiin ja Lauristinkin säilytti vain täpärästi kommunistisen puolueen jäsenyyden, minkä menettäminen olisi samalla tietänyt loppua hänen yliopistouralleen.[2]

Lauristin oli laulavan vallankumouksen keskeinen johtohahmo. Hänet valittiin Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon vuonna 1989 sen ensimmäisissä ja viimeisissä suhteellisen vapaissa vaaleissa, ja myöhemmin Lauristin valittiin vielä Viron korkeimman neuvoston jäseneksi. Kommunistisen puolueen jäsenyydestä Lauristin luopui vuonna 1990 ollessaan perustamassa Sosiaalidemokraattista puoluetta. Hän hoiti sosiaaliministerin virkaa Mart Laarin hallituksessa vuosina 1992–1994.[2][3]

Ministerin tehtävien jälkeen Lauristin oli vielä Riigikogun jäsenenä ja toimi tämän jälkeen Tarton yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 2014 eurovaaleissa.[2]

Viron kuntavaaleissa lokakuussa 2017 Lauristin valittiin Tarton kaupunginvaltuustoon. Hän kertoi jättävänsä paikkansa Euroopan parlamentissa ja palaavansa Viroon. Valtuustotyön lisäksi Lauristin suunnitteli jatkavansa työtään Tarton yliopistolla. Lauristinin tilalle Euroopan parlamenttiin nousi sosiaalidemokraattien Ivari Padar.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauristin, Marju – Vihalemm, Peeter – Ruutsoo, Rein: Viron vapauden tuulet. Jyväskylä: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3448-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marju Lauristin Euroopan parlamentti. Viitattu 2.7.2014.
  2. a b c Erkki Tuomioja: Marjustini sajand. Marju Lauristin. Kõnelused Marju Lauristiniga elust, Eeestist, Euroopast, Marju Lauristin, Ene Hion ja Margot Visnap, 295 s., Hea Lugu, Tallinna 2016 Kirjavinkit. Tuomioja.org. Viitattu 7.1.2018.
  3. Valitsus 21.10.1992 - 08.11.1994 valitsus.ee. Viron hallitus. Viitattu 21.7.2014. (viroksi)
  4. Vahtla, Aili: Estonian MEP Lauristin concludes work in European Parliament news.err.ee. 27.10.2017. ERR News. Viitattu 25.12.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]