Marie Linder

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marie Linder
Henkilötiedot
Syntynyt8. joulukuuta 1840
Pietari
Kuollut5. maaliskuuta 1870 (29 vuotta)
Helsinki
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Marie Linder (o.s. Musin-Puškin, alk. ven. Мария Мусина-Пушкина; 8. joulukuuta 1840 Pietari5. maaliskuuta 1870 Helsinki) oli venäläis-suomalainen Kytäjän kartanon emäntä ja yksi Suomen ensimmäisistä naiskirjailijoita.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linderin vanhemmat olivat Musin-Puškin-sukuun kuulunut kreivi Vladimir Musin-Puškin[1] (Moussine-Pouchkine, 1798–1854) ja tämän suomalaissyntyinen puoliso Emelie Stjernvall (1811–1846), jonka isä oli maaherra Carl Johan Stjernvall ja isäpuoli prokuraattori Carl Johan Walleen.[2] Isänsä puolelta Linder oli kaukaista sukua runoilija Aleksandr Puškinille. Äitinsä kuoltua kuusivuotias Marie Linder muutti Suomeen Träskändan kartanoon tätinsä Aurora Karamzinin luo. Isänsä kuoltua vuonna 1854 Linder lähetettiin kotiopettajattaren seurassa Ranskaan sisarensa Alinen (Aleksandrine) luo. Tämänkin kuoltua vuonna 1858 Linder palasi takaisin Suomeen, jossa Aurora Karamzin esitteli sisarentyttärensä pietarilaiselle seurapiirilleen, joka oli koko keisarikunnan ylin.

Linder alkoi harrastaa kirjoittamista jo varhain mutta harrastus jäi syrjään hänen mentyään vuonna 1859 naimisiin Constantin Linderin kanssa. Parille syntyi kolme lasta: Emilie (s. 1861), Hjalmar (s. 1862) ja Marie (s. 1863). He asettuivat vuonna 1862 asumaan Kytäjän kartanoon, jota hoidettiin menestyksekkäästi ja edistyksellisesti.[3] Linderit perustivat omalla kustannuksellaan Kytäjän ensimmäisen kansakoulun vuonna 1864 ja avustivat vuosien 1867–1868 suurten nälkävuosien aikana hädänalaisia. Linder tapasi keisari Aleksanteri II:n tämän vieraillessa Helsingissä vuoden 1863 valtiopäivien avajaisissa ja pyysi tätä antamaan valtakuntansa alamaisille uskonnonvapauden, jotta hän voisi erota ortodoksisesta kirkosta ja liittyä miehensä ja lastensa luterilaiseen kirkkoon.[2]

Vuonna 1865 kuolleen pankinjohtaja Henrik Borgström nuoremman on väitetty olleen Linderin salainen rakastaja. Borgström kuoli virallisen tiedon mukaan ratsastusonnettomuudessa, mutta huhun mukaan hän olisi loukkaantunut kuolettavasti hypättyään Kytäjän kartanon toisen kerroksen parvekkeelta paetessaan Constantin Linderiä, joka olisi yllättänyt hänet yhdessä Marien kanssa.[4]

Avioliiton vaikeudet ja neljännen lapsen kuolema vuonna 1865 saivat Marie Linderin palaamaan takaisin kirjoitusharrastuksensa pariin. Tämän tuloksena syntyi ensin Vecko-Biblioteket-lehteen nimimerkillä Stella kirjoitettuja novelleja ja sitten samalla nimimerkillä romaani Aikamme nainen (En qvinna af vår tid, joka julkaistiin vuonna 1867. Romaanin päähenkilö Lucy kamppailee tuon ajan yhteiskunnan naisille asettamia rajoitteita vastaan, ja romaanissa kuvataan hänen suhdettaan itsevaltaiseen isäänsä, kihlattunsa Edvardiin, jota Lucy itse pitää vastenmielisenä, sekä rakastettuun Oscariin, jonka kanssa Lucylla on platoninen suhde.

Linder ei julkaissut useampia teoksia, sillä hän kuoli muutama vuosi romaanin ilmestymisen jälkeen. Virallisen tiedon mukaan kuolinsyy oli kouristuskohtaus,lähde? mutta kyseessä saattoi olla myös itsemurha. Linderin on väitetty ottaneen yliannostuksen kloroformia,[4] jota lääkäri oli antanut hänen annostella itselleen kipulääkkeeksi.[2]

Linder on haudattu Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle Helsinkiin.[5]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aikamme nainen: luonteenkuvaus (1867). Alkuperäinen nimi En qvinna af vår tid. Suom. Benita Holopainen. Suomeksi julkaissut Antikvariaatti Vilho, Helsinki 2009. ISBN 978-952-92-5297-8

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://paulina-g.vuodatus.net/blog/category/mosaiikki,+historia,+kirjallisuus
  2. a b c Katri Lehto: Linder, Marie (1840–1870) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000 (päivitetty 12.11.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Marie Linder Hyvinkään kaupunki. Viitattu 4.2.2023.
  4. a b Hedi Vaalisto: Kytäjän ”kirotun” kartanon purkutyöt alkoivat Ilta-Sanomat 27.1.2023. Viitattu 6.2.2024.
  5. (Marie Linderin hauta) SukuHaku, Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 6.2.2024.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehto, Katri: Marie Linder, Kytäjän kreivitär. Otava 1985. ISBN 951-1-08596-4
  • Wickman, Maj: Marie Linder: Liv & litteratur. Helsingfors: Omakustanne, 2003. ISBN 952-91-5883-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]