Marianne Alopaeus
| Marianne Alopaeus | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1918 Tammisaari |
| Kuollut | 10. marraskuuta 2014 (96 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija, kääntäjä, piirtäjä, mainostoimittaja, lähetystövirkailija |
| Puoliso |
Karl-Gustaf Alopaeus (1940–63) Jan Gehlin (1974–2010) |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Kirjallinen suuntaus | eksistentialismi |
| Esikoisteos | Lähtö (Uppbrott, 1945) |
| Palkinnot | |
|
Alf Henrikson -palkinto: 1988 |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Marianne Alopaeus (o.s. Rosenbröijer;[1] 9. lokakuuta 1918 Tammisaari – 10. marraskuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka muutti Ruotsiin 1973.[2] Hänen esikoisromaaninsa oli Lähtö (Uppbrott, 1945), joka käsitteli naisen itsenäisyyttä.[3] Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1965 ilmestynyt Pimeyden ydin (Mörkrets kärna), jossa on voimakkaita vaikutteita Simone de Beauvoirin eksistentialistisesta tyylistä. Ruotsalaisuutta ja Ruotsin valtiota ruotinut keskustelukirja Ruotsin pauloissa (Drabbad av Sverige) vuodelta 1983 puhuttaa Ruotsissa edelleen. Teos oli ehdokkaana Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[4]
Tuva Korsström toteaa, että Alopaeus on monelle 1960-luvun kulttikirjailija, yhden kirjan kirjailija, "tai ehkä hän on kahden kirjan kirjailija niille, jotka yhä muistavat 80-luvulla teoksen Ruotsin pauloissa ympärillä käydyn polemiikin".[5] Kritiikki suhtautui kuitenkin myönteisesti jo hänen esikoisromaaniinsa Lähtö,[6] ja teos sai ruotsalaisen Svenska Dagbladetin kulttuuripalkinnon 1946.[7]
Alopaeuksen ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1940 Karl-Gustaf Alopaeus.[1] Avioliitosta syntyi kaksi lasta; puolisot erosivat vuonna 1963. Vuonna 1974 Alopaeus avioitui tuomari ja kirjailija Jan Gehlinin (1922–2010) kanssa.[7] Paitsi Suomessa ja Ruotsissa Alopaeus asui myös Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Hän käänsi Eeva Joenpeltoa ruotsiksi.
Marianne Alopaeus asui Ruotsissa vuoteen 2014 saakka. Viikkoa ennen kuolemaa hänet siirrettiin omasta pyynnöstä ”kotiin” Suomeen, ja hän kuoli Helsingissä Eiran sairaalassa 10. päivänä marraskuuta 2014.[8]
Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alopaeus sai useita merkittäviä palkintoja sekä Suomessa että Ruotsissa.[9]
- Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinto: 1945
- Valtion kirjallisuuspalkinto: 1966
- Längmanin palkinto: 1960
- Kiitos kirjasta -mitali: 1967
- Kaarlen palkinto: 1973
- Alf Henrikson -palkinto: 1988
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähtö (Uppbrott), 1945
- Eikä uni pääty (Dröm utan slut), 1950
- Utanför, 1953
- Jäähyväiset elokuussa (Avsked i Augusti), 1959
- Pimeyden ydin (Mörkrets kärna), 1965
- Rajankäyntiä (Betraktelser kring en gräns), 1971, esseekokoelma
- Ruotsin pauloissa (Drabbad av Sverige), 1983, esseekokoelma
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Korsström, Tuva: Från Lexå till Glitterscenen. Schildts & Söderströms, 2013. ISBN 978-951-52-3224-3
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Finlands ridderskaps och adels kalender 1956, s. 359. (ruotsiksi)
- ↑ Hufvudstadsbladet 12.11.2014, s. 17. (ruotsiksi)
- ↑ Alopaeus, Marianne. Nordic Women's Literature. Viitattu 31.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Korsström 2013, s. 34.
- ↑ Korsström 2013, s. 30.
- ↑ Korsström 2013, s. 33.
- ↑ a b Korsström 2013, s. 36.
- ↑ Korsström, Tuva: En kritisk röst i samtiden. (Nekrolog.) Hufvudstadsbladet 27.11.2014, s. 26.
- ↑ Alopaeus Marianne. Kirjasampo. Viitattu 31.5.2013.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalemaa, Kalevi: ”Alopaeus, Marianne (1918–2014)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 275–276. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
- Mazzarella, Merete: "Marianne Alopaeus: Kvinna eller mänska", Från Fredrika Runeberg till Märta Tikkanen, 1985.
- Söderling, Trygve: Drag på parnassen: två sextiotalsstudier. 2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marianne Alopaeuksen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Alopaeus, Marianne hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
