Marianna Rumjantseva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marianna Rumjantseva vuonna 1967.

Marianna Alisa Rumjantseva (ent. Jakovlew; s. 15. kesäkuuta 1940 Helsinki) on suomalainen balettitanssija ja balettipedagogi, jolla on ensitanssijattaren arvonimi.[1] Hän on ollut kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperan balettiin 1956–1978, solistina vuodesta 1968, ensitanssijattarena 1969–1978. Hän on opettanut Kansallisoopperan balettikoulussa.[2]

Rumjantseva opiskeli maineikkaassa Vaganova-koulussa Leningradissa ja jakoi sieltä tuotuja oppeja Kansallisoopperan balettikoulussa.[3]

Kansainväliseksi ballerinaksi hän nousi vieraillessaan 1970-luvun taitteessa Leningradin Kirov-teatterissa, Düsseldorfin Deutsche Oper am Rhein-teatterissa, Tallinnan Estonia-teatterissa sekä Riiassa ja Minskissä. Näillä näyttämöillä hänen ohjelmistoaan olivat Joutsenlammen, Gisellen, Don Quijoten ja Spartacuksen päätehtävät.[4]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rumjantsevan isä oli sisustusarkkitehti Vladimir Rumjantsev ja äiti Nina Galahoff.[2] Hän on käynyt Suomen Kansallisoopperan balettikoulun vuosina 1951-1952 sekä Kari Karnakosken balettikoulun vuosina 1952-1956. Rumjantseva on lisäksi suorittanut opintomatkoja Lontooseen, Pariisiin, Kölniin sekä Cannesiin useiden tunnettujen opettajien johdolla.[2][5]

Rumjantseva toimi venäjän kielen taitoisena usein tulkkina venäläisille balettipedagogeille ja koreografeille, kuten Rostislav Zakharoville, Marina Semjonovalle ja Natalja Dudinskajalle, joilta hän toivoi tuliaisiksi balettikirjoja Venäjältä.[6] Näitä kirjoja Rumjatseva käytti opetusmateriaalinaan.[5] Rumjantseva tanssi Joutsenlammen Odette-Odilen kaksoisroolin ensimmäisen kerran 9.5.1967[7], jonka jälkeen hän tanssi saman roolin 8.4.1976 Joutsenlammen ensi-illassa.[8] Rumjantseva on myös harjoitellut kuuluisassa Mariinski-teatterissa tunnettujen balettitanssijoiden, kuten Valery Panovin ja Inna Zubkovskayan kanssa.[9] Suomen Kansallisbaletin 50-vuotisjuhlanäytöksessä Rumjantseva tanssi Joutsenlammen Odilen roolin.[10] Hänen jäähyväisnäytöksensä oli hänen 20-vuotistaitelijajuhlassaan esitetty Joutsenlampi, jossa hän tanssi vielä viimeisen kerran Odette-Odilen roolin.[11]

Tanssijattaren uransa jälkeen Rumjantseva opetti ammattilaisia Tukholman Kuninkaallisessa baletissa, Svenska Ballet Skolanissa sekä Tukholmassa Ivo Cramérin koulussa[5], jonka jälkeen hän palasi Suomeen ja jatkoi opetustyötä Suomessa Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa.[4]

Pro Dance -yhdistys jakaa nykyisin nuorille balettilahjakkuuksille Rumjantsevan nimeä kantavan stipendin.[4]

Rumjantseva on palkittu Pro Finlandia -mitalilla 1970.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rumjantseva kävi kansakoulun venäjänkielisessä Tabunovin koulussa Helsingissä.[12] Rumjantsevalla on kaksi lasta, Elviina ja Miron Rumjantsev liitostaan Mehdi Behramin kanssa.[13] Nykyisin Rumjantseva toimii opettajana Helsingin tanssiopistossa.[5]

TV-roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1960, Punainen huone, tanssija (rikos-osa)
  • 1964, Tanssin neljä vuosisataa, Marianna Rumjantseva - tanssija
  • 1965, Teatterituokio, tanssija, jakso: Roinilan talossa
  • 1966, Loistokaupunki
  • 1970, Tuonelan joutsen, nimiosa[14]

Päätehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roolit Suomen kansallisoopperassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 29.9.1957: Coppelia: Coppelia (Fokin-Gé)
  • 7.5.1964: Giselle: Pas de Deux (Coralli-Perrot-Petipa-Lavrovski)
  • 27.12.1966: Prinsessa Ruusunen: Perhonen (Petipa-Beriozoff)
  • Joutsenlampi: Odette-Odile (Ivanov-Petipa-Vaganov)
  • 12.1.1968: Kivinen kukka: Liekki (Lavrovski)
  • 23.4.1968: Don Quijote: Kitri (Fokine-Gé)
  • 8.10.1968 Giselle: Pas de Deux (Coralli-Perrot-Petipa-Lavrovski)
  • 20.2.1969 Espanjalainen Capriccio (Sylvestersson)
  • 17.4.1969 Pas de quatre: Fanny Cerrito (Perrot-Karnakoski)
  • 1.10.1970 Don Quijote: Dulcinea-Altesadora (Luisillo)
  •  2.3.1970 Raymonda: Raymonda (Sylvestersson)
  • 21.4.1971 Con Amore: Kapteeni (Christensen)
  • 12.5.1971 Paquita (Petipa-Dudinskaja-Meister)
  • 30.9.1971 Spartacus: Egina (Dadiskiliani)
  • 22.12.1971 Pähkinänsärkijä: Clara (Carter)
  • 12.1.1973 Bahtšisarain suihkulähde: Zarema (Zaharov)
  • 27.2.1973 Etydit: Päärooli (Lander)
  • 6.11.1974 Coppelia: Swanilda (Saint-Léon)
  • 24.4.1975 Ballet Sports: Luistelija (Värtsi)
  • 15.1.1976 Riikinkukko: Päärooli (Eck)
  • 2.12.1976 Tuhkimo: Sisarpuoli (Sylvestersson)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Klassisen baletin didaktiikka IV–V. Tanssin tiedotuskeskus, 1999.
  • Klassisen baletin didaktiikka VI-VIII. Tanssin tiedotuskeskus, 2002.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 358. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. a b c Kuka kukin on 1978, s. 819. Helsinki: Otava, 1978. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.7.2014).
  3. Finländska unga på tå inför ryska dansstjärnor HBL. Viitattu 3.7.2014.
  4. a b c Marianna Rumjantseva: kansainvälinen ballerina ja ansioitunut pedagogi – Pro Dance prodanceyhdistys.fi. Viitattu 19.1.2020.
  5. a b c d MRU Marianna Rumjantseva Helsingin Tanssiopisto. Viitattu 19.1.2020.
  6. Rumjantseva 4 ura ja kielet youtube.com. Viitattu 19.1.2020.
  7. Encore encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
  8. Encore encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
  9. af Hällström, Raoul: Valeri Panov on Kirovin tuntematon balettisensaatio. (sivu 8) Helsingin sanomat, 19.6.1971. Sanoma osakeyhtiö.
  10. Encore encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
  11. Encore encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
  12. Marianna Rumjantseva Suomen venäläinen historia. 22.4.2015. Viitattu 19.1.2020. (englanniksi)
  13. a b Kuka kukin on 2001 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 799. Otava, 2000.
  14. Balettikierros. (sivu 16) Helsingin sanomat, 26.9.1970.
  15. Kunnia- ja ansiomerkit – Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto teatterijarjestojenkeskusliitto.fi. Viitattu 19.1.2020. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vienola-Lindfors, Irma: Elävä legenda, Marianna Rumjantseva, baletin notkea virtuoosi. Tanssi-lehti 4/1995, s. 30.
  • Palin Liisa, Tuohimaa Merja: Illuusio näyttämöllä - baletin lumo ja todellisuus. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-507-8

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.