Maria Turtschaninoff
Maria Turtschaninoff [turtša'niːnof][1] (s. 21. helmikuuta[2] 1977 Helsinki[3]) on suomenruotsalainen fantasiakirjailija ja freelance-toimittaja. Hän voitti vuoden 2014 Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita.[4]
Turtschaninoff opiskeli ihmisekologiaa Göteborgin yliopistossa. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2000 ja muutti takaisin Helsinkiin, jossa työskenteli toimittajana Yle Radio Vegassa.[5] Hän on myös avustanut sanomalehti Västra Nylandia.[3]
Ensimmäisen teoksensa, keittokirjan Min mat och mammas (2006), Turtschaninoff kirjoitti yhdessä äitinsä Christine Saarukan kanssa.[6] Hänen ensimmäinen romaaninsa De ännu inte valda ilmestyi vuonna 2007.[5]
Turtschaninoffin romaanit Arra, Anaché ja Maresi sijoittuvat samaan fantasiamaailmaan. Arra oli vuonna 2009 ehdolla Finlandia Junior -palkinnon saajaksi[7] ja sai Svenska litteratursällskapet i Finlandin palkinnon vuonna 2010.[8] Lokakuussa 2014 Turtschaninoff voitti Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon teoksellaan Maresi,[9] ja kirja voitti myös Finlandia Juniorin. Vuonna 2017 hänelle myönnettiin Svenska kulturfondenin suuri kulttuuripalkinto[10] ja 2018 Längmanin säätiön palkinto.[11] Vuonna 2017 hänet valittiin yhdeksi 39:stä lupaavimmista eurooppalaisesta alle 40-vuotiaasta lasten ja nuorten kirjojen kirjailijasta Hay-festivaalilla Tanskan Aarhusissa. [12] Fantasiatrilogian teoksia oli vuoteen 2022 mennessä julkaistu yli 30 kielellä ja kirjan Maresi elokuvaoikeudet myytiin 2016 englantilaiselle Film4-elokuvayhtiölle. Kirjan Suomaa käännösoikeudet oli vuoteen 2022 mennessä myyty 15 maahan ja lontoolainen Pushkin Press -kustantamo teki kirjasta maailmanlaajuisen englanninkielisen julkaisusopimuksen.[13] Suomessa Suomaa toi Turtschaninoffille Kirjakauppaliiton Kiitos kirjasta -mitalin 2023[14].
Lapsena Turtschaninoff esiintyi televisiosarjassa Harjunpää ja ahdistelija (1985), jossa hän näytteli Timo Harjunpään tytärtä. Myös hänen isänsä Peter Turtschaninoff nähtiin pienessä sivuosassa.[15]
Turtschaninoff asuu Karjaalla.[16]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saarukka, Christine & Turtschaninoff, Maria: Min mat och mammas. Helsinki: Söderström, 2006. ISBN 951-52-2395-4.
- De ännu inte valda. Helsinki: Söderström, 2007. ISBN 978-951-52-2437-8.
- Arra. (Arra, 2008.) Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5693-0.
- Helsingin alla. (Underfors, 2010.) Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6643-4.
- Anaché. (Anaché: Myter från akkade, 2012.) Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7239-8.
- Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. (Maresi: Krönikor från Röda klostret, 2014.) Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-8000-3.
- Naondel. (Naondel, 2016.) Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-9087-3.
- Maresin voima. (Breven från Maresi, 2018.) Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2018. ISBN 978-952-04-0174-0.
- Suomaa. (Arvejord, 2022.) Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-4425-9.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Uttal av finlandssvenska efternamn Kotus. Viitattu 23.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ En lång lovsång till en man och en restaurang. 22.2.2013.
- ↑ a b Turtschaninoff, Maria Kirjasampo.fi. Viitattu 6.11.2014.
- ↑ Peltola, Satu-Lotta: Finlandia Junior -palkinto Maria Turtschaninoffille Yle Uutiset. 20.11.2014. Viitattu 20.11.2014.
- ↑ a b Lokala författare: Turtschaninoff, Maria 25.6.2014 (päivitetty). Raaseporin kirjasto. Arkistoitu 25.10.2014. Viitattu 7.1.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Christine Saarukka och Maria Turtschaninoff: Min mat och mammas Schildts & Söderströms. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Finlandia Junior -palkintoehdokkaat 2009 3.11.2009. Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Utdelade pris och stipendier 2010 Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 7.1.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Mord i röda klostret 24.10.2014. Svenska Yle. Viitattu 6.11.2014. (ruotsiksi)
- ↑ Maria Turtschaninoff får stora kulturpriset. Hufvudstadsbladet, 11.5.2017, s. 27. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ingström, Pia: Turtschaninoff och Korkea-aho får Längmanska priset. Hufvusdtadsbladet, 3.6.2018, s. 40. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Aarhus39 Authors. Web Archive 2019. Viitattu 16.4.2020.
- ↑ Riihinen, Eleonoora: Turtschaninoffin teos käännetään 15 kielelle. Helsingin Sanomat, 16.11.2022, s. B 3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2022.
- ↑ Maria Turtschaninoffille Kiitos kirjasta -palkinto teoksella Suomaa. Helsingin Sanomat, 23.4.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.4.2023.
- ↑ Harjunpää ja ahdistelija (1985). Jaksojen lopputekstit. Yle Areena.
- ↑ Toijer-Nilsson, Ying: Originell fantasy lovar gott. Svenska Dagbladet 4.2.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
