Marcus Reno

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marcus Reno

Marcus Albert Reno (15. marraskuuta 1834 – 30. maaliskuuta 1889) oli yhdysvaltalainen majuri, joka selvisi hengissä 1876 käydystä Little Bighornin taistelusta. Everstiluutnantti George Armstrong Custerin alaisena 7. ratsuväkirykmentissä palvellut Reno sai osakseen paljon kritiikkiä taistelun jälkeen, ja hänet asetettiin sotilastuomioistuimen eteen monista laiminlyönneistä syytettynä.

Lyhyt Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reno syntyi Carroltonissa Illinoisissa James and Charlotte Renon neljäntenä lapsena. 1851 hän kirjoittautui West Pointin sotilasakatemian, josta suoriutui 1857. Palveltuaan vajaan kolmen vuoden ajan luutnanttina Fort Walla Wallassa Washingtonissa, Reno nimitettiin vuonna 1861 ensimmäiseen ratsuväkirykmenttiin.[1] Sisällissodassa Reno ehti ottaa osaa moneen taisteluun ennen haavoittumistaan 1863. Saman vuoden aikana hän solmi avioliiton Mary Hannah Rossin kanssa.[2] Ennen sisällissodan loppumista Reno yleni ilman palkankorotusta majurista everstiksi ja päätyi vuonna 1865 vapaaehtoisjoukkojen prikaatinkenraaliksi.[2] Sodan loppuessa Reno oli Pennsylvanian 12. ratsuväkirykmentin komentajana.[3]

Vuonna 1868 Reno nimitettiin majuriksi 7. ratsuväkirykmenttiin. Hänen toimipaikkansa oli ensin Kansasissa, kaksi vuotta myöhemmin Coloradossa. Vaimonsa heikentyneen terveydentilan johdosta Reno otti kahden vuoden virkavapaan, ja ennätti takaisin juuri ennen 1876 tehtyä sotaretkeä Little Bighorniin.[4] Kun Istuvan Härän ja Hullun Hevosen johtamat yhdistyneiden tasankointiaanien sotajoukot ympäröivät ratsuväen, kuoli yli 200 yhdysvaltain sotilasta Custer itse mukaanlukien.[5] Renon johtamat joukot, jotka olivat erillään Custerista, selvisivät paljon pienimmin menetyksin intiaanien kyllästyttyä piirittämään heitä. Lehdistö etsi syyllisiä verilöylyyn, ja Renon tekemiset taistelun aikana joutuivat tarkan tutkimuksen kohteiksi. Häntä syytettiin pelkuruudesta ja tottelemattomuudesta, ja vaadittiin sotatuomioistuimen eteen tekemiensä oletettujen virheiden vuoksi. Oikeudenkäynti Renoa vastaan osoitti hänet kuitenkin syyttömäksi itseensä kohdistuneisiin epäilyihin.[2]

Renon sotilasura loppui 1880. Hänet erotettiin armeijasta 23 palveluvuoden jälkeen jatkuvan alkoholin käytön ja paheksuttavan käytöksen vuoksi.[6] Reno kuoli Washingtonissa 30. 3.1889.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lee s. 54.
  2. a b c Marcus Reno Majorreno.com. Viitattu 15.11.2011. (englanniksi)
  3. Lee s. 54.
  4. Teilas s. 272.
  5. Connell s. 383.
  6. a b Klokner s. 91.