Marcus Atilius Regulus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marcus Atilius Regulus
Andries Cornelis Lens: Regulus palaa Karthagoon. (1791)
Andries Cornelis Lens: Regulus palaa Karthagoon. (1791)
Rooman tasavallan konsuli
Edeltäjä Publius Sempronius Sophus ja Appius Claudius Russus
Seuraaja Decimus Junius Pera ja Numerius Fabius Pictor
Rooman tasavallan konsuli
Edeltäjä Lucius Manlius Vulso Longus ja Quintus Caedicius
Seuraaja Marcus Aemilius Paullus ja Servius Fulvius Paetinus Nobilior
Henkilötiedot
Syntynyt ennen vuotta 307 eaa.
Rooman tasavalta
Kuollut 250 eaa.
Karthago
Puoliso Marcia
Tiedot
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo Kenraali
Taistelut ja sodat Ensimmäinen puunilaissota, Eknomoksen taistelu, Tunisin taistelu

Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Regulus toimi konsulina vuosina 267 eaa. sekä 256 eaa. Ensimmäisellä konsulikaudellaan hän taisteli menestyksekkäästi salentiineja vastaan.[1] Jälkimmäisenä vuonna hän komensi Rooman joukkoja yhdessä kanssakonsulinsa Lucius Manlius Vulso Longuksen kanssa ensimmäisessä puunilaissodassa. He voittivat Karthagon laivaston Eknomoksen taistelussa Sisilian kaakkoispuolella, jonka jälkeen he suorittivat maihinnousun Afrikkaan. Vulso kutsuttiin tämän jälkeen takaisin Roomaan, jolloin Reguluksen oli saatettava sota päätökseen. Regulus löi karthagolaiset Adysin taistelussa Karthagon lähellä. Reguluksen vaatimukset ehdottomasta antautumisesta kuitenkin suututtivat kathagolaiset ja nämä jatkoivat vastarintaa roomalaisia vastaan, ja vuonna 255 eaa. he voittivat ja vangitsivat Reguluksen Tunisin taistelussa.[2]

Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä.[2]

Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Sisilialaisen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Regulus, Marcus Atilius 1915. Nordisk familjebok. Viitattu 13.9.2018. (tanskaksi)
  2. a b c Marcus Atilius Regulus Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.9.2018. (englanniksi)
  Edeltäjä:
Publius Sempronius Sophus ja Appius Claudius Russus
Rooman konsuli
Lucius Julius Libon kanssa
vuonna 267 eaa.
Seuraaja:
Decimus Iunius Pera ja Numerius Fabius Pictor
  Edeltäjä:
Lucius Manlius Vulso Longus ja Quintus Caedicius
Rooman konsuli
Lucius Manlius Vulso Longuksen kanssa
vuonna 256 eaa.
Seuraaja:
Marcus Aemilius Paullus ja Servius Fulvius Paetinus Nobilior