Manuel Pavía
Manuel Pavía y Rodríguez de Alburquerque (2. elokuuta 1827 Cádiz – 4. tammikuuta 1895 Madrid) oli espanjalainen kenraali, joka kukisti sotilasvallankaappauksella Espanjan ensimmäisen tasavallan tammikuussa 1874.[1]
Pavía kuului vuodesta 1865 kenraali Juan Primin esikuntaan ja tuki Primin johtamaa epäonnistunutta sotilaskapinaa vuonna 1866 sekä maanpaosta käsin vuoden 1868 vallankumousta. Tasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1873 Pavía kukisti separatistisen kapinoinnin eteläisessä Espanjassa ja palautti siten keskushallinnon vallan. Hän toimi tuon vuoden aikana kolmesti Madridin kenraalikapteenina. Pavía tuki tasavallan viimeistä presidenttiä Emilio Castelaria, jolla oli muita tasavaltalaisia suurempi luottamus armeijan piirissä. Kun parlamentti eli cortes antoi 2. tammikuuta 1874 Castelarille epäluottamuslauseen pakottaen tämän eroamaan, Pavía pelkäsi radikaalimpien tasavaltalaisten palaavan valtaan, mistä olisi haittaa maan yhtenäisyydelle ja armeijalle. Niinpä hän määräsi joukkonsa hajottamaan parlamentin väkisin 3. tammikuuta ja luovutti sen jälkeen vallan kenraali Francisco Serranolle, joka muodosti uuden hallituksen. Tämä tosiasiassa merkitsi tasavallan päättymistä. Lopullisesti tasavalta tuli tiensä päähän, kun Bourbon-sukuinen kuningas Alfonso XII palautettiin valtaistuimelle saman vuoden joulukuussa.[1]
Pavía valittiin itse cortesin jäseneksi vuonna 1876. Hän oli vuosina 1880–1881 Katalonian ja 1885–1886 Uuden Kastilian kenraalikapteenina.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Manuel Pavía y Rodríguez de Alburquerque (Spanish general) (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.10.2015.
| ||||||||||||||
