Manohar Parrikar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Manohar Parrikar
The official photograph of the Union Minister for Defence, Shri Manohar Parrikar.jpg
Goan 10. pääministeri
14. maaliskuuta 2017 – 17. maaliskuuta 2019
Edeltäjä Laxmikant Parsekar
Seuraaja Pramod Sawant
9. maaliskuuta 2012 – 8. marraskuuta 2014
Edeltäjä Digambar Kamat
Seuraaja Laxmikant Parsekar
24. lokakuuta 2000 – 2. helmikuuta 2005
Edeltäjä Francisco Sardinha
Seuraaja Pratapsingh Rane
Intian puolustusministeri
9. marraskuuta 2014 – 13. maaliskuuta 2017
Edeltäjä Arun Jaitley
Seuraaja Arun Jaitley
Henkilötiedot
Syntynyt 13. joulukuuta 1955
Mapusa, Goa, Portugalin Intia
Kuollut 17. maaliskuuta 2019 (63 vuotta)
Panaji, Goa, Intia
Tiedot
Puolue Intian kansanpuolue
Koulutus metallurgia
Tutkinnot IIT Bombay

Manohar Parrikar (13. joulukuuta 195517. maaliskuuta 2019) oli intialainen poliitikko, joka toimi Goan osavaltion pääministerinä neljästi. Modin ensimmäisessä hallituksessa hän toimi puolustusministerinä vuosina 2014–2017, kunnes palasi takaisin Goan pääministeriksi ja hoiti tehtävää kuolemaansa asti.[1]

Parrikar aloitti yhteiskunnallisen vaikuttamisen toimimalla hindunationalistisen Rashtriya Swayamsevak Sangh -järjestön täyspäiväisenä vapaaehtoistyöntekijä (pracharak). Hän jatkoi järjestössä aktiivisesti valmistuttuaan Bombayn teknillisestä korkeakoulusta metallurgian alalta. Hän oli ehdolla vuoden 1991 parlamenttivaaleissa, mutta hävisi.[2]

Hänet äänestettiin vuonna 1994 Goan lainsäätäjäksi ensimmäistä kertaa Intian kansanpuolueen riveistä. Vuonna 1999 hän toimi oppositiojohtajana, kunnes seuraavana vuonna yleni ensi kertaa Goan pääministeriksi. Hän toimi virassa helmikuuhun 2002, kunnes tuli saman vuoden kesäkuussa uudelleen valituksi tehtävään. Tämä Parrikarin toinen hallitus kaatui vuonna 2005. Kolmas pääministerikausi alkoi vuonna 2012, jolloin kansanpuolue sai historiallisen suuren voiton Goassa. Marraskuussa 2014 hän sai pääministeri Narendra Modilta kutsun puolustusministeriksi ja jätti tehtävänsä Goan pääministerinä.[1] Puolustusministerinä hänet muistetaan vuonna 2016 Jammun ja Kashmirin osavaltiossa, intialaissotilaita vastaan, tapahtuneen terrori-iskun kostamisesta Pakistanin alueella sijaitsevia terroristeja vastaan.[3] Hän panosti puolustusministerinä maansa asevoimien varusteiden modernisointiin ja houkutteli yksityisyrityksiä mukaan parantelemaan armeijan puolustuskykyä.[4] Parrikar lopetti uransa puolustusministerinä vuonna 2017. Itsensä mukaan hän lopetti, koska tunsi liikaa painetta muun muassa Kashmirin kriisin takia.[5]

Puolustusministerikautensa jälkeen Parrikar palasi takaisin Goan osavaltioon, jossa Intian kansanpuolueen liittolaiset eivät suostuneet hyväksymään pääministeriksi ketään muuta kuin Parrikarin.[1]

Sairaus ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parrikarilla diagnosoitiin vuonna 2018 haimasyöpä. Hän jatkoi siitä huolimatta tehtäväänsä Goan pääministerinä. Hänen terveytensä herätti keskustelua mediassa ja eri puolueiden keskuudessa. Intian kansanpuolueen Goan yksikkö vastasi maaliskuussa 2018, että pääministerin terveydentilasta ei tule esittää arvailuja. Parrikar jatkoi tehtäviään sairaalassa sekä yksityisasunnollaan.[6] Goan oppositiopuolueet vaativat hallituksen hajoittamista ja esittivät Bombayn korkeimmalle oikeudelle pyynnön hänen terveydentilansa selvittämiseksi. Korkein oikeus vastasi, että kyseessä on Parrikarin yksityisasia ja sairaus ei estä virkatehtävien hoitamista.[7] Opposition lisäksi Intian kansanpuoluetta kritisoi silloinen liittolaispuolue Shiv Sena, joka kommentoi tapausta äänenkannattajassaan Saamanassa. Shiv Senan mukaan Parrikarin pitäminen virassa, hänen sairaudestaan huolimatta, oli epäinhimillistä ja julmaa politiikkaa, josta ilmenee että kansanpuolue pelkäsi enemmän Goan menettämistä kuin Parrikarin terveyden heikkenemistä.[8]

Parrikarin kuoltua 17. maaliskuuta 2019 kansanpuolueella oli vaikeuksia löytää hänelle seuraajaa. Intian kansanpuolueen liittolaisista muun muassa Sudin Dhavalikar vaati itselleen Goan pääministerin virkaa.[9][10] Lopulta tehtävään valikoitui Intian kansanpuolueen Pramod Sawant, joka joutui kompromissina tekemään kahden liittolaispuolueen puheenjohtajista varapääministereitä saadakseen näiden tuen.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]