Mangaaninitraatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mangaaninitraatti
Dusičnan manganatý.PNG
Manganese(II) nitrate.svg
Tunnisteet
CAS-numero 10377-66-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava Mn(NO3)2
Moolimassa 178,96
Ulkomuoto Väritöntä tai vaaleanpunaista kiteistä ainetta[1]
Sulamispiste > 140 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 2,2 g/cm3[3]
Liukoisuus veteen 1 160 g/l[3]

Mangaaninitraatti (Mn(NO3)2) on mangaani- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa keramiikkapigmenttinä ja muiden mangaaniyhdisteiden valmistukseen.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidevedettömänä mangaaninitraatti on huoneenlämpötilassa hygroskooppista väritöntä kiteistä ainetta. Yhdisteellä on myös useita kidevedellisiä muotoja. Niitä ovat esimerkiksi monohydraatti (Mn(NO3)2·H2O), dihydraatti (Mn(NO3)2·2H2O), tetrahydraatti (Mn(NO3)2·4H2O) ja heksahydraatti (Mn(NO3)2·6H2O). Mangaaninitraatin hydraatit ovat vaaleanpunaisia tai ruusunpunaisia kiteisiä yhdisteitä, joilla on usein suhteellisen alhainen sulamislämpötila (25–35 °C). Mangaaninitraatti ja erityisesti sen hydraatit liukenevat runsaasti veteen. Tämän lisäksi sitä liuottavat eräät orgaaniset liuottimet kuten etanoli, dioksaani ja tetrahydrofuraani. Kuumennettaessa yhdistettä voimakkaasti se hajoaa mangaanidioksidiksi ja typen oksideiksi.[1][2][4][5]

Mn(NO3)2 → MnO2 + 2 NO2

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mangaaninitraattia valmistetaan liuottamalla mangaani(II)karbonaattia tai mangaanioksidia typpihappoon tai epäpuhtaasta mangaanidioksidista typpihapon ja typpihapokkeen seoksen avulla. Näin muodostuu kidevedellistä yhdistettä, josta kidevesi voidaan poistaa dityppipentoksidin avulla. Mangaaninitraattia käytetään muiden mangaaniyhdisteiden, erityisesti korkean puhtausasteen mangaanioksidien valmistamiseen. Tämän lisäksi sitä voidaan käyttää keramiikan värjäämiseen.[1][2][4][5]

MnO + 2 HNO3 → Mn(NO3)2 + 2 H2O

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 336. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c Arno H. Reidies: Manganese Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 24.8.2017
  3. a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-75. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.8.2017). (englanniksi)
  4. a b Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 24.8.2017.
  5. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 621. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)