Mangaani(III)asetaatti
| Mangaani(III)asetaatti | |
|---|---|
6.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (C2H3O2)3Mn |
| Moolimassa | 232,072 |
| Liukoisuus veteen | Disproportioituu vedessä |
Mangaani(III)asetaatti ((C2H3O2)3Mn) on Mn3+- ja asetaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään hapettimena orgaanisen kemian synteeseissä ja lähtöaineena valmistettaessa muita kolmenarvoista mangaania sisältäviä yhdisteitä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa mangaani(III)asetaatti on kidevedettömänä tummanruskeaa kiteistä ainetta. Usein se esiintyy myös kaneliruskeana kidevedellisenä dihydraattina (C2H3O2)3Mn·2H2O. Kidevedellisen mangaaniasetaatin rakennetta kuvaa parhaiten kaava [Mn3O(OAc)6]+OAc-. Tämän yhdisteen rakenteessa on kationi, jonka keskusatomina on happi. Tämä happi on koordinoitunut kolmeen mangaani(III)ioniin, joista jokainen on koordinoitunut neljään asetaatti-ioniin. Mangaani(III)asetaatti reagoi veden kanssa disproportioituen Mn2+- ja Mn(IV)4+-ioneiksi. Yhdiste liukenee eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja etikkahappoon.[1][2][3]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kidevedellistä mangaani(III)asetaattia voidaan valmistaa hapettamalla mangaaniasetaattia kloorin tai kaliumpermanganaatin avulla etikkahappoliuoksessa. Kidevedetöntä yhdistettä tuotetaan mangaani(III)nitraatin ja etikkahappoanhydridin välisellä reaktiolla. Mangaani(III)asetaattia käytetään usein lähtöaineena valmistettaessa muita mangaani(III)yhdisteitä. Sillä on myös merkitystä hapettimena orgaanisen kemian synteeseissä yhden elektronin vastaanottavana hapettimena. Näin tietyt orgaanisen yhdisteet hapettuvat radikaaleiksi, jotka reagoivat edelleen. Mangaani(III)asetaattia käytetään muun muassa hapettamaan alkeeneja butyrolaktoneiksi ja radikaalien muodostamiseen karbonyyliyhdisteistä.[1][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 620. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1413. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.8.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Barry B. Snider, Alexandre Meunier & Claude Y. Legault: Manganese(III) Acetate, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2012. Teoksen verkkoversio Viitattu 23.8.2017.
- ↑ Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.8.2017.
- ↑ Victor H. Agreda: Acetic Acid and its Derivatives, s. 354. CRC Press, 1992. ISBN 9780824787929. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.8.2017). (englanniksi)