Manduhai
| Manduhai | |
|---|---|
| ᠮᠠᠨᠳᠤᠬᠠᠢ / Мандухай | |
 Manduhaita kunnioittava muistomerkki. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 1449 Mongolia |
| Kuollut | 1510 Mongolia |
| Kansalaisuus | mongolialainen |
| Titteli | Hatan (kuningatar) |
| Vanhemmat | Tšorosbai tšingsang (isä) |
| Puoliso | Manduul-kaani, Dajan-kaani |
| Lapset | Turbolad, Ulusbolud, Arsubolud, Barsbolud, Töröltu, Otširbolad, Altšubolud |
Manduhai (mong. ᠮᠠᠨᠳᠤᠬᠠᠢ, Мандухай; noin 1449 Mongolia – 1510 Mongolia) oli mongolialainen naishallitsija ja sotilasjohtaja. Hän oli tärkeä hahmo Pohjois-Yuan-dynastiassa ja toimi sijaishallitsijana Dajan-kaanin ollessa alaikäinen. Myöhemmin hän meni naimisiin tämän kanssa ja jatkoi merkittävänä poliittisena ja sotilaallisena vaikuttajana.
Mandukhai oli Borjigin-klaanin jäsen ja Manduul-kaanin leski. Kun Manduul-kaani kuoli vuonna 1467, valtakunnan ainoaksi perijäksi jäi viisivuotias orpo Dajan, Tšingis-kaanin jälkeläinen. Manduhai adoptoi lapsen ja julisti hänet kaaniksi. Hän otti hovin hallintaansa ja lähti sotaan oiraatteja vastaan, joista hän saavutti ratkaisevan voiton. Hänen urotekojaan verrattiin Tšingis-kaanin sankarillisen äidin tekoihin.[1]
Dajanin täyttäessä 19 vuotta Manduhai avioitui hänen kanssaan, mutta säilytti vaikutusvaltansa mongolien parissa. Soturina hän johti uskollisia sotilaitaan taisteluun ja kukisti lopullisesti oiraatit, minkä seurauksena mongolit saivat jälleen ylivallan itäisillä alueilla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Internet Archive: Warrior women : an archaeologist's search for history's hidden heroines. New York : Warner Books, 2002. ISBN 978-0-446-52546-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.4.2025.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
