Malmin hautausmaan rautatie
| Malmin hautausmaan rautatie | |
|---|---|
| Perustiedot | |
| Reitti | Malmin rautatieasema–Malmin hautausmaa |
| Rakennettu | 1894 |
| Avattu | 3. helmikuuta 1895 (säännölliselle liikenteelle) |
| Lakkautettu | 1954 |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Liikenne | |
| Liikennöitsijä(t) | Valtionrautatiet |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 2,3[1] km |
| Raiteiden lkm | 1 |
| Raideleveys | 1 524 mm |
|
|
|
Malmin hautausmaan rautatie oli Helsingissä Malmin rautatieasemalta Malmin hautausmaalle johtanut noin kahden kilometrin pituinen rautatien haararata, joka oli käytössä vuosina 1894–1954. Rata erkani pääradasta itään Malmin aseman pohjoispuolella kohdassa, jossa radan ylittää tänä päivänä Kotinummentien silta. Erkanemisvaihteen jälkeen rata kaartui voimakkaasti etelään nykyisen Teerikukontien suuntaisesti ja kulki sen jälkeen lähes viivasuorasti peltojen poikki kohti hautausmaata.
Malmin hautausmaa sijaitsee Helsingistä itään ja pohjoiseen johtaneen vanhan päätien varrella, joka kulki sen ohi nykyisen Pihlajamäentien kohdalla. Koska vuonna 1894 käyttöön otettu hautausmaa kuitenkin oli melko kaukana kaupungin silloisen alueen ulkopuolella, sinne järjestettiin ratayhteys rakentamalla Malmin asemalta sinne johtava pistoraide. Rata rakennettiin vuoden 1894 aikana, ja rakennustyöt maksoivat 85 636 markkaa.[1]
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautatietä käytettiin jo hautausmaan vihkiäistilaisuudessa marraskuussa 1894, mutta säännöllinen junaliikenne käynnistyi vasta 3. helmikuuta 1895.[2] Kuljetuksia hautausmaalle oli ensin kahdesti, sittemmin viidesti viikossa. Junassa oli aina kaksi ruumisvaunua vainajille ja neljä henkilövaunua saattoväelle, papeille ja hautausmaalla vieraileville.[3] Ruumisjunat lähtivät Malmille alkujaan Töölön tavara-aseman laidalla sijainneelta ruumisasemalta tai Leppäsuon ruumishuoneelta, kunnes Harjun ruumishuone Aleksis Kiven kadulla valmistui.[4] Harjun ruumishuonetta alettiin käyttää vuosien 1923 ja 1924 vaihteessa.[5]
Malmin hautausmaalla ei ollut omaa junasuorittajaa, vaan junat liikkuivat Malmin asemapäällikön vastuulla. Malmin asemalla oli omat opastimet tätä rataa varten ja aseman opastintaulussa erilliset merkinnät. Hautausmaalle rakennettiin vuonna 1897 asemarakennus, joka on yhä jäljellä. Tarkkaan ottaen asema oli kuitenkin pelkkä odotussali, sillä siellä ei ollut lipunmyyntiä eikä junasuoritusta, joista huolehti junan konduktööri. Junalipuissa oli risti hautausmaajunan merkkinä.[6] Lipputulot sai seurakuntayhtymä, joka maksoi junien operoinnista.[6] Liikennöitsijänä toimi Valtionrautatiet.[7]
Rataan kuului yksi silta, joka ylitti Longinojan. Se oli alun perin ollut pääradan siltana Töölönlahdella.[6] Erikoisuutena radan liikennöintiohjeista mainitaan, että veturien oli mentävä hautausmaan raiteille mahdollisimman vähillä höyryillä, ettei varoventtiili olisi alkanut puhaltaa hautausmaalla oltaessa. Se olisi nimittäin voinut häiritä hautajaisia.[8]
Lakkautus ja purku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautatie kävi 1950-luvulla kalliiksi ja epäkäytännölliseksi, kun auto- ja joukkoliikenne olivat kehittyneet ja helpottaneet ihmisten liikkumista.[5][7] Rautatie alkoi tuottaa seurakuntayhtymälle merkittävää tappiota, ja liikenne lopetettiin joulukuussa 1954.[5] Harjun ruumishuone poistettiin käytöstä muutamaa vuotta myöhemmin,[3] ja se on sittemmin toiminut nuorisotalona.
Vaikka rata purettiin hautausmaalta jo 1950-luvulla, valtaosa koko radasta pysyi paikoillaan 1970-luvulle saakka; osa radasta toimi jonkin aikaa Osuusliike Elannon Teerikukontien varaston pistoraiteena, mutta nyttemmin kiskot on kokonaan purettu.[9] Malmin puoleisessa päässä rata korvattiin uudisrakennuksilla ja Teerikukontiellä. Ratapenger on yhä olemassa Teerisuontien ja Tattariharjuntien rajaamalla osalla, ja nykyään siinä kulkee Vanhanradanraitiksi nimetty pyörätie. Hautausmaan aidassa on yhä portti, josta junat aikoinaan kulkivat, vaikka sitä onkin merkittävästi kavennettu.[7]
Asemarakennuksessa on liikenteen päätyttyä ollut muun muassa hautausmaan henkilökunnan ruokala ja työsuhdeasuntoja. 1980-luvulla toinen puoli rakennuksen yläkerrasta paloi tulipalossa, mutta rakennus saatiin korjattua.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oksanen, Jarmo: Kuoleman rata. Resiina, 1994, nro 1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Oksanen 1994, s. 27
- ↑ Oksanen 1994, s. 28
- ↑ a b Malmin hautausmaan historiaHelsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 30.6.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pehjonen, Marja: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta, s. 135. Helsingin kaupunginmuseo (Narinkka-sarja), 2008. ISBN 978-952-223-283-0.
- ↑ a b c Oksanen 1994, s. 29
- ↑ a b c Oksanen 1994, s. 31
- ↑ a b c d Jokinen, Juho: Ruumisjuna liikennöi vuosikymmeniä Helsingissä – ihmisen viimeinen matka kulki ruumishuoneelta suoraan Malmin hautausmaalle (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 5.11.2016. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Oksanen 1994, s. 30–31
- ↑ Oksanen 1994, s. 29–31
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ruumisrata (Ilmeisesti kopio Wikipedian artikkelista Malmin hautausmaa, josta myös tämä artikkeli on eriytetty) Geocaching.com.
- Uusia kirkollisia rakennuksia Helsinkiin, Suomen Kuvalehti, 29.12.1923, nro 52, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot