Malin kaivosteollisuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perinteistä kullankaivua Malissa.
Yatelan kultakaivos.
Malmin louhintaa Sadiolassa.

Malin kaivosteollisuus tuottaa etupäässä kultaa, joka on maan tärkein vientituote. Lisäksi tuotetaan pieniä määriä timantteja ja muita jalokiviä, rautamalmia, fosfaattia, kivisuolaa, hiekkaa ja soraa sekä kullankaivun sivutuotteena hopeaa. Toistaiseksi hyödyntämättömiin mineraalivaroihin kuuluvat bauksiitti, kromi, kupari, graniitti, kipsi, kaoliini, lyijy, litium, mangaani, marmori, nikkeli, niobi, palladium, rutiili, talkki, torium, tina, titaani, volframi, uraani ja zirkonium.[1]

Kulta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullankaivulla on Malissa pitkät perinteet. Keskiajalla kulta oli suolan ja orjien ohella alueen tärkein vientituote Saharan ylittäneessä karavaanikaupassa.[2] Perinteistä käsityönä tapahtuvaa kullankaivua harjoitetaan yhä maan etelä- ja länsiosissa[3]. Se tuottaa vuosittain arviolta 2,5–10 tonnia kultaa[4][5] ja työllistää kenties 25 000–28 000 päätoimista kaivajaa. Toiminnan laajuutta on kuitenkin hyvin vaikeaa arvioida.[6]

Teollinen kullankaivu alkoi Malissa Neuvostoliiton tuella 1980-luvulla. Tuotanto kasvoi voimakkaasti 1990-luvun puolivälistä lähtien varsinkin eteläafrikkalaisen pääoman avulla.[5] Kaivokset ovat yksityisomistuksessa, ja Malin valtiolla on niissä vähemmistöosuus. Vuonna 2014 toimineet kultakaivokset olivat Kalana, Loulo–Gounkoto, Morila, Sadiola, Syama, Tabakoto–Segala ja Yatela.[1]

Malin teollinen kaivostoiminta tuotti vuosina 2003–2012 keskimäärin 50 tonnia kultaa vuodessa. Maa on Etelä-Afrikan ja Ghanan jälkeen Afrikan kolmanneksi suurin kullan tuottaja. Vuonna 2013 kulta muodosti 7 % maan bruttokansantuotteesta, 65 % viennistä ja 25 % valtion verotuloista. Kaivosyhtiöt ja niiden alihankkijat työllistävät lähes 10 000 työntekijää, joista valtaosa on Malin kansalaisia. Työpaikat ovat keskittyneet kolmeen kuntaan, Sadiolaan, Sitakillyyn ja Gouandiakaan.[7]

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin kultavarat ovat auttaneet maan taloutta pysymään jaloillaan vuoden 2012 sisällissodan jälkeen,[8] mutta niiden arvioidaan ehtyvän vuoden 2030 tienoilla[9]. Talouden riippuvuutta kullasta tulisi vähentää ja kaivostoimintaa monipuolistaa[1]. Olemassa olevat kaivoshankkeet koskevat kullan lisäksi bauksiittia, rautamalmia, mangaania, kuparia, hopeaa, uraania ja fosfaattia, mutta monet niistä ovat toistaiseksi pysähdyksissä[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c 2014 Minerals Yearbook: The Mineral Industries of Mali and Niger minerals.usgs.gov. Viitattu 14.4.2018.
  2. Socio-Economic Effects, s. 6-7.
  3. Sanoh & Coulibaly, s. 24.
  4. Sanoh & Coulibaly, s. 2.
  5. a b Socio-Economic Effects, s. 7.
  6. Sanoh & Coulibaly, s. 24–25.
  7. Sanoh & Coulibaly, s. 2–5.
  8. Traore, Massaran: Some critical reflections on the future of gold mining in Mali. The Extractive Industries and Society, volume 3, issue 2 (April 2016), s. 367–369. Artikkelin verkkoversio.
  9. Sanoh & Coulibaly, s. 8.
  10. Rapport ITIE Mali 2015 eiti.org. Viitattu 15.4.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]