Malesian politiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Malesian politiikka on järjestelmältään perustuslaillinen monarkia ja maan valtionpäämies on kuningas, jonka rooli on vain seremoniallinen. Toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Malesia kuuluu Aasian maiden yhteistyöjärjestöön ASEAN:iin ja islamilaiseen yhteistyöjärjestöön (OIC), jotka hyvin pitkälti määrittelevät maan ulkopolitiikkaa.[1][2][3]

Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian perustuslaissa maan valtiomuodoksi on määritetty perustuslaillinen monarkia. Valtionpäämiehenä toimii Yang di-Pertuan Agong, eli Malesian kuningas. Maailman monarkioiden joukossa Malesian monarkia on kuitenkin ainutlaatuinen; kuninkaan arvo ei periydy suvussa, vaan maan kuningas valitaan maan yhdeksän sulttaanikunnan sulttaanin joukosta viiden vuoden virkakaudeksi. Kiertävällä monarkialla Malesiassa on haluttu luoda vakautta, ilman että valta keskittyy vain tietyille kuningassuvuille.[1][2][3] Kuninkaan rooli on vain edustuksellinen, ja todellinen poliittinen valta on keskittynyt maan pääministerille. Pääministeri johtaa hallitusta.[3][4]

Malesia on 13 osavaltion muodostama liittovaltio. Osavaltioissa on omat parlamenttinsa ja perustuslakinsa. Vaikka osavaltioilla on omat hallintonsa, niiden valta on kuitenkin hyvin rajallinen ja ne ovat riippuvaisia maan keskushallinnon myöntämistä määrärahoista.[3] Osavaltioiden päämies on yhdeksässä osavaltiossa kuninkaallinen, neljässä osavaltiossa kuvernööri. Sulttaanien ja kuvernöörien valta on kuitenkin vain seremoniallinen ja myös osavaltioissa korkeinta poliittista valtaa käyttää pääministeri.[3][4]

Sisäpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian parlamenttitalo Kuala Lumpurissa.

Malesiaa hallitsee koalitiohallitus. Maan hallitseva puolue on maan itsenäistymisestä lähtien ollut Yhtyneiden malaijien kansallisjärjestö (United Malays National Organization) UMNO.[1][5] Maan puoluejärjestelmä perustuu pitkälti etnisiin ja uskonnollisiin rajalinjoihin.[1] Valtapuolue UMNO edustaa malaijiväestöä. Muut merkittävät puolueet ovat malesiankiinalaisten Malesian kiinalaisten liitto, (Malayan Chinese Association) MCA, ja Malesian intialaisten Malesian intialaisten kongressipuolue (Malaysian Indian Congress) MIC.[1][5] Laajan hallituskoalition perustarkoitus on taata yhteiskuntarauha turvaamalla kaikkien etnisten, uskonnollisten ja kulttuuriryhmien perusoikeudet.[1] Suurimmat puolueet ovat johtavassa asemassa Barisan Nasional -hallituskoalitiossa.[6][5]

Malesian politiikkaa on leimannut bumiputraväestöä, eli malaijeja ja muita alkuperäiskansoja suosiva politiikka. Malaijeja suosivalla politiikalla on pyritty estämään etniset levottomuudet varakkaamman kiinalaisväestön ja vähävaraisemman malaijiväestön välillä. Bumiputrapolitiikkaa on noudatettu Malesiassa vuoden 1969 etnisten väkivaltaisuuksien jälkeen. Politiikkaa on kutsuttu nimellä ”New Economic Policy” NEP.[1][5][3][7]

Aiemmin UMNO:a edustanut Mahathir Mohamed ja hänen aikaisempi poliittinen kilpailijansa Anwar Ibrahim ovat muodostaneet Pakatan Harapan (Toivon allianssi) -liittouman, jonka suurin puolue on Ibrahimin PKR (Oikeuspuolue), jonka merkittävä pitkäaikainen liittolainen on monietninen ja tasa-arvoa korostava DAP-puolue (Demokraattinen toimintapuolue). Malesian muslimit ovat jakautuneet kolmen melko samankokoisen puolueen kannattajiksi; vanhan valtaliitouman UMNO:n muslimipuolue Barisan, oppositiossa oleva islamismiin taipuvainen PAS-puolue sekä kolmantena Anwar Ibrahimin ja Mahathirin tukena olevat puolueet. Etnisesti kiinalaiset ja intialaiset äänestäjät eivät enää luota UMNO:n suojeluun ja ovat alkaneet siirtyä DAP:n tukijoiksi.[8]

Parlamenttivaaleissa toukokuussa 2018 Barisan National ensimmäistä kertaa hävisi vaalit ja se sai 79 paikkaa, kun taas Mahathir Mohamadin johtama Pakatan Harapan sai liittolaisineen 115 paikkaa maan 222-paikkaisen parlamenttiin.[9]

Pääministeri Mahathirin eron yhteydessä helmikuussa 2020 hallitseva Pakatan Harapan -koalitio hajosi, kun Mahathirin puolue Bersatu erosi koalitiosta.[10]

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian pääministeri Mahathir Mohamad ja Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo (3. elokuuta 2018)

Malesian ulkopolitiikkaa hallitsee kolme multilateralistista järjestöä. Maa kuuluu ASEAN:iin, islamilaiseen yhteistyöjärjestöön (OIC) ja Sitoutumattomien maiden liikkeeseen (NAM).[1]

Malesia on yksi ASEAN:n perustajamaista, ja maan ulkopolitiikka rakentuu järjestön varaan. Malesiassa katsotaan että maa on pieni, taloudellisesti vahva ja vientiriippuvainen, jolloin maa hyötyy integraatiosta muiden ASEAN-maiden kanssa. Tulevaisuudensuunnitelmina Malesia on esittänyt ASEAN:ia laajemman Itä-Aasian yhteisön perustamista.[1]

Islamilaisten maiden järjestössä Malesia kuuluu maltillisiin maihin, ja maalla on toimiva keskusteluyhteys erityisesti Iso-Britannian kanssa. OIC:ssä Malesia on käynnistellyt vähiten kehittyneiden islamilaisten maiden kehittämishankkeita. Vaurastunut Malesia on myös siirtymässä kehitysavun saajasta sen antajaksi.[1] OIC:n jäsenyys aiheuttaa myös reunaehtoja Malesian ulkopolitiikalle, sillä islamilaisena maana maa tulkitsee Israelin ja Palestiinan konfliktin yksipuolisesti, eikä Malesia tunnusta Israelin valtiota. Islamilaisuus vaikuttaa myös maan ihmisoikeuspolitiikkaan.[1]

Sitoutumattomien maiden liikkeessä Malesia korostaa valtioiden suvereniteetin periaatetta ja siihen pohjaavaa puuttumattomuutta muiden valtioiden sisäisiin asioihin.[1] Malesialla on hyvät suhteet naapurimaihinsa ja kehittyvä ASEAN-yhteistyö lujittaa maiden välisiä suhteita.[1]

Puolustuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesia on vuodesta 1971 muodostanut Singaporen, Iso-Britannian, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa FDPA (Five Power Defence Agreements) -neuvottelu- ja yhteistyömekanismin. FDPA on luotu Singaporen ja Malesian puolustamiseksi. Maiden puolustusministerit tapaavat joka kolmas vuosi. Myös ASEAN-maat pitävät säännöllisiä puolustusministerikokouksia ja ASEAN-maat ovat päättivät vuonna 2003 muodostaa ASEAN Security Community –yhteisön vuoteen 2020 mennessä.[1]

Malakansalmen suojaamiseksi merirosvoudelta ja terrorismilta Malesia, Indonesia ja Singapore muodostavat MSP-yhteistyöjärjestön, (Malacca Strait Patrol initiative). Se jakautuu meri- ja ilmavalvontaan ja tiedusteluyhteistyöhön.[1]

Malesiassa yleistä asevelvollisuutta ei ole ja asepalvelus on vapaaehtoinen. Malesian puolustusvoimat jakautuu armeijaan, ilmavoimiin ja merivoimiin.[6][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Malesia - poliittinen järjestelmä 19.5.2014. Suomen suurlähetystö. Arkistoitu 28.10.2014. Viitattu 14.12.2014.
  2. ↑ a b Kiljunen, Kimmo: MMM Valtiot ja liput, s. 405-408. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7. (suomeksi)
  3. ↑ a b c d e f Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Aasia, s. 102-111. Saksa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-41.
  4. ↑ a b Lehtipuu, Markus: Malesia, Singapore, Bali. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 952-9715-16-1.
  5. ↑ a b c d Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6.
  6. ↑ a b The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 6.1.2019. Viitattu 14.12.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951115771X.
  8. ↑ Malesiassa vähemmistöuskonnot sallitaan, mutta muslimeja ei saa käännyttää www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 24.1.2020.
  9. ↑ Malesiassa vaaliyllätys – voiton vei yli 90-vuotias oppositiojohtaja Yle Uutiset. Viitattu 24.1.2020.
  10. ↑ Helen Regan and Ushar Daniele CNN: Malaysia's Mahathir Mohamad resigns as Prime Minister CNN. Viitattu 10.3.2020.
  11. ↑ Malaysia Military Stats Nationmaster. Viitattu 14.12.2014. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Malesian_politiikka&oldid=21044109”