Varjoviikuna
(Ohjattu sivulta Malaganviikuna)
Varjoviikuna | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() | ||||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
Ficus microcarpa L.f. | ||||||||||||||||||||
Synonyymit | ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||||
![]() ![]() |
Varjoviikuna (Ficus microcarpa)[1] on viikunoiden sukuun kuuluva kasvi. Se kasvaa luonnonvaraisena Intiasta ja Kiinasta Kaakkois-Aasiaan ja Itä-Australiaan.[2]
Varjoviikuna kasvaa luonnossa jopa 15 metriä korkeaksi puuksi, jolla voi olla halkaisijaltaan 30 metrin levyinen latvus. Lehtien muoto vaihtelee suuresti. Lehdet ovat yleensä munanmuotoiset pyöreät tai soikeat, 6–11 cm pitkät ja 1,5–3 cm leveät, kiiltävät[2] ja hieman vahamaiset. Rungossa on pieniä laikkuja.
Varjoviikunasta on jalostettu runsaasti lajikkeita ja sitä käytetään huonekasvina. Huonekasvina se kasvaa noin kahden metrin mittaiseksi. Se sopii myös bonsaiksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ a b c Lena Månsson suom. Taina Koivunen: Ruukkukasvit - yli 500 kaunista kasvia. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15519-9.