Maksimilian Steinberg
.jpg)
Maksimilian Osejevitš Steinberg (ven. Максимилиан Осеевич Штейнберг; 4. heinäkuuta 1883 Vilna – 6. joulukuuta 1946 Leningrad) oli venäläinen säveltäjä.[1][2]
Steinberg syntyi juutalaisperheeseen Vilnassa ja lähti opiskelemaan Pietarin konservatorioon, jossa häntä opettivat Anatoli Ljadov, Aleksandr Glazunov ja Nikolai Rimski-Korsakov. Rimski-Korsakov toimi sekä Steinbergin että Igor Stravinskyn suojelijana. Steinberg seurasi Rimski-Korsakovia Sergei Djagilevin Saison Russeen Pariisiin. Hieman ennen Rimski-Korsakovin kuolemaa hän meni naimisiin Rimski-Korsakovin tyttären Nadežda Nikolajevnan kanssa; näin hänet myös kastettiin Venäjän ortodoksikirkkoon.[1]
Steinberg sai tehtäväkseen useiden Rimski-Korsakovin sävellysten ja oppikirjojen editoimisen tämän kuoleman jälkeen. Hän liittyi Pietarin konservatorion henkilökuntaan vuonna 1908 ja pääsi siellä vuonna 1915 Rimski-Korsakovin aiempaan tehtävään sävellyksen ja orkestroinnin professoriksi. Myöhemmin hän eteni konservatorion vararehtoriksi, ja hänen oppilaisiinsa kuuluivat Galina Ustvolskaja[2] ja Dmitri Šostakovitš.[1] Pietarin konservatoriosta Steinberg jäi eläkkeelle vuonna 1946.[2]
Steinberg hylkäsi säveltäjänä pitkälti Stravinskyn omaksuman modernistisen suunnan.[1] Stravinskyn ja hänen välillään olikin kilpailuasetelma.[2] Steinberg jatkoi sen sijaan Rimski-Korsakovin koulukunnan perinteitä ja oli musiikillisessa ajattelussaan lähellä myös toista opettajaansa, Glazunovia. Steinbergin tuotantoon kuuluu esimerkiksi kirjallisuudesta ja kuvataiteesta innoituksensa saanutta ohjelmallista orkesterimusiikkia sekä musiikkia, jossa hyödynnettiin Neuvostoliiton etnisten kulttuurien, kuten Uzbekistanin ja Armenian perinteitä.[1] Teosten joukossa ovat viisi sinfoniaa, baletti Till Eulenspiegel ja 1920-luvulla sävelletty Passioviikko (op. 13). Kuolemansa jälkeen Steinberg alkoi vaipua unohduksiin, mutta hänen tuotantoaan on sittemmin nostettu esiin, ja sitä ovat levyttäneet Cappella Romana ja Neeme Järvi.[2]
Nikolai Mjaskovskin yhdestoista sinfonia (op. 34) on omistettu Steinbergille.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
