Maksim Tank
Maksim Tank (valkoven. Максі́м Танк, oikealta nimeltään Jaugen Ivanavitš Skurko, Яўге́н Іва́навіч Скурко́; 17. syyskuuta 1912 Vilnan läänin Vileikan kihlakunnan Pilkauštšynan kylä[1] – 7. elokuuta 1995 Minsk[2]) oli valkovenäläinen runoilija ja poliitikko.
Jaugen Skurko syntyi maanviljelijäperheeseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana perhe siirtyi Moskovaan ja palasi Puolan alueelle jääneeseen kotikyläänsä vuonna 1922. Skurko kävi puolalaista, venäläistä ja valkovenäläistä koulua ja liittyi maanalaiseen kommunistiseen nuorisoliittoon. Hän toimi 1930-luvulla Valko-Venäjän länsiosan nuorisoliiton ja kommunistipuolueen työntekijänä ja joutui useaan kertaan pidätetyksi ja tuomituksi vankilaan. Toisen maailmansodan aikana Skurko oli sanomalehtien toimittajana. Sodan jälkeen hän työskenteli pilalehti Vožykissa ja vuosina 1948–1967 hän oli kirjallisuuslehti Polymjan päätoimittaja.[1]
Skurko alkoi kirjoittaa runoja 1930-luvun alussa ja esiintyi salanimellä Maksim Tank ensimmäisen kerran vuonna 1932. Hänen ensimmäinen kokoelmansa Na etapah’ ilmestyi vuonna 1936. Runokokoelma Kab vedali sai Stalin-palkinnon (1948), kokoelma Moi h’leb nadzjonny Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon (1966) ja runokirja Naratšanskija sosny Lenin-palkinnon (1978). Tankin runous on sisällöltään ja muodoltaan monipuolista ja sillä on vahva yhteys valkovenäläiseen kansanperinteeseen. Hänet on palkittu puolalaisen runouden kääntäjänä.[1]
Tank kuului Neuvostoliiton kirjailijaliittoon vuodesta 1940. Hän oli Valko-Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtaja vuosina 1967–1990 ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen sihteeri vuosina 1966–1986. Tank oli Valko-Venäjän kommunistisen puolueen keskuskomitean ehdokasjäsen vuosina 1961–1966 ja varsinainen jäsen vuosina 1966–1990. Hän oli Valko-Venäjän SNT:n korkeimman neuvoston kansanedustaja vuosina 1947–1971 ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustaja vuosina 1969–1989. Tank toimi Valko-Venäjän korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuosina 1963–1971. Hänelle on myönnetty Valko-Venäjän kansanrunoilijan (1968), Valko-Venäjän tiedeakatemian akateemikon (1972) ja sosialistisen työn sankarin (1974) arvonimet.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Belaruskija pismenniki: bijabiblijagrafitšny slounik, tom 6, s. 8–10. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 1995. ISBN 5-85700-190-0.
- ↑ Imja v belorusskoi nauke: Maksim Tank TsNB NAN Belorusi. Viitattu 17.4.2021.
| ||||||||||||||||||
