Majakkalaiva Relandersgrund
| Relandersgrund | |
|---|---|
 Relandersgrund Silakkamarkkinoilla. |
|
| Tyyppi | Majakkalaiva |
| Aiemmat nimet |
Relandersgrund (1888–1918) Reserv I (1918–1937) Vuolle (1977–) |
| Omistaja | Luotsi- ja majakkalaitos / Merenkulkuhallitus |
| Rakennustelakka | W:m Crichton & C:o, Turku |
| Luovutettu | 1888 |
| Status | Ravintolalaivana Helsingissä. |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 27,1 m |
| Leveys | 6,7 m |
| Uppouma | 168 t |
| Lähteet | [1] |
Majakkalaiva Relandersgrund on entinen Rauman edustalla Relanderinmatalalla sijainnut majakkalaiva.
Rakenne ja varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus rakennettiin vuosina 1886-1888 Turussa W:m Crichton & C:o -telakalla. Alus on teräsrunkoinen, niitaten tehty. Mitoiltaan 27,1 × 6,7 × 2,1 metriä. Uppoama on 168 tonnia. Aluksessa oli kaksi mastoa ja purjeet, öljyllä toimiva valolaite ja paineilmasumusireeni. Vuosisadan vaihteen tienoilla alukseen asennettiin höyrykattila sumusireeniä, ankkuripeliä ja lämmitystä varten. Sumusireeniä käyttänyt kuulamoottori siirrettiin käyttämään generaattoria joka syötti sähköä valonheittimelle. Tätä tuolloin harvinaista kaarivalolla toimivaa laitetta käytettiin mm. luotsinannossa. Kaikki muut valaisimet laivassa toimivat öljyvalolla.
Alus oli koneeton, eli se liikkui hinaajan vetämänä. Purjeet nostettiin yleensä vain keventämään ankkuriketjuun kohdistuvaa rasitusta kovalla merenkäynnillä.
Majakkalaivana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus korvasi puurunkoisen ja jo pahoin ränsistyneen edeltäjänsä (alkuperäisen Quarkenin) Nimen se sai perinteen mukaan sijaintipaikaltaan eli Relanderinmatalalta. Se kerkisi olla asemapaikallaan miltei kolme vuosikymmentä. Talvehtimaan alus hinattiin yleensä Raumalle tai telakointia varten Turkuun.
Valtaus ja upottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1918 alus oli Turussa talvehtimassa ja odotti telakointia. Sota-ajan vuoksi sitä ei parina edellisenäkään kesänä oltu hinattu paikoilleen. Turussa venäläiset vallankumoukselliset matruusit kaappasivat majakkalaivan ja hinasivat aluksen Suomen etelärannikolle. Kun vastaan tuli liian pahoja jääesteitä alus päätettiin hylätä ja upottaa rantaveteen.
Rauhan tultua suomalaiset nostivat aluksen ja se korjattiin Tallinnassa. Alus oli kuitenkin jo niin huonokuntoinen, että siitä päätettiin tehdä varamajakka. Sotasaaliina oli saatu uusi ja erinomainen höyrykäyttöinen Liepājan majakkalaiva, josta nyt tuli uusi Relandersgrund.
Varalaiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha majakkalaiva sai nyt nimen Reserv I ja se toimi majakkalaivojen lomittajana näiden ollessa telakoilla. Alus toimi myös Storbrottenin ensimmäisen ajomiinaan tuhoutuneen majakkalaivan sijaisena kunnes uusi alus valmistui.
Nimi suomennettiin vuonna 1930 muotoon Varamajakka 1.
Merenmittaajien tukialus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1937 alus riisuttiin majakkavarustuksesta ja luovutettiin sisävesiä mittaavalle 2. merenmittausretkikunnalle asunto- ja piirustussalilaivaksi. Alus sai ensin merkinnän MKH 3, mutta retkikunta antoi sille nimen Vuolle, josta tehtiinkin pian virallinen. Italianpunaiset kyljet muuttuivat nyt valkeiksi kuten muissakin merenmittausaluksissa. Laiva oli hyvä tukialus: se oli vakaa, helppo hinattava ja sopivan mittainen sekä riittävän matalakulkuinen mahtuakseen Saimaan pohjoisosan vanhoista suluista. Vuolle palveli tasan 40 vuotta merenmittauksen tukialuksena.
Varamajakka 1 -nimen peri nyt uudeksi vara-alukseksi siirretty entinen majakkalaiva Helsingkallan.
Yksityiskäytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1978 alus myytiin romukauppiaalle, joka pilkkomisen sijasta kunnosti aluksesta uivan kesähuvilansa. Kannelle rakennettiin harjakattoisia kansirakenteita.[2]
1980-luvun lopulla Vuolle päätyi Haminan Koirakarin romuttamolle. 1991 alus pelastettiin romutukselta ja myytiin Kotkaan. Se telakoitettiin Tallinnan Meretehtaalla, muutoin korjaustyöt tehtiin yksityisesti. Kansirakenteet korjattiin museoidun majakkalaiva Kemin mallin mukaan ja maalattiin alkuperäisiin väreihinsä. Kansirakenteen katolle sijoitettiin vapaasti mukailtu sähkötoiminen majakkatornin kopio. Ruoriratas siirrettiin yläkannen etupäästä keskikohdalle savupiipun eteen; se ei ole nykyisin käyttökunnossa. Aluksen peräsin asennettiin keskelle uudiskorjauksen yhteydessä; siinä on säilytetty mahdollisuus käsiohjaukseen erillisen irrotettavan kahvan avulla.
Aluksen nimeksi tuli vanha Relandersgrund.
Aluksen raskas pääankkuri ja kakkosankkuri, molemmat ketjuineen, asetettiin Kotkaan aluksen laituripaikalle, koska ne katsottiin liian painaviksi mukana kuljettaa. Vuonna 2012 ne siirrettiin Helsinkiin uudelle vakinaiselle asemapaikalle.
Aluksen uudeksi väriksi tuli kustannussyistä viittapunainen, joka on vakioväri. Aluksessa yhä oleva savupiippu on majakkalaivakautena asennettu ankkurivinssiä, sumusireeniä ja lämmitystä käyttäneen höyrykattilan piippu, joka asuntolaiva- ja mökkikautena toimi keskuslämmityskattilan piippuna. Nykyisin niin hormit kuin kattilakin on poistettu.
Kotkasta kahvila-ravintolalaiva siirrettiin Helsinkiin. Lokakuussa 2005 alus hinattiin Suomenlinnan telakalle talvehtimaan ja pohjankorjaukseen. Keväällä 2006 Relandersgrund sai uudeksi asemapaikakseen entisen Korkeasaaren lautan lähtöpaikan Meritullintorin rannasta vastapäätä Päävartiota. Suomenlinnan telakalla on tehty korjaustöitä myös talvikausina 2006-2007 ja 2007-2008. Silakkamarkkinoiden aikana alus on ollut sijoitettuna Kauppatorille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa: Leijonalippu merellä. Turku, Eita Oy 1983. ISBN 951-95781-1-0 (sid.)
- Laurell, Seppo: Aalloilla keinuvat majakat: historiikki majakkalaivojen aikakaudesta ja museoalus Kemistä. Merenkulkuhallitus, Helsinki 1988. ISBN 951-49-0940-2 (nid.)
- Laurell, Seppo: Suomen majakat. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki 1999. ISBN 952-5180-21-2 (sid.)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Majakkalaiva Relandersgrund Wikimedia Commonsissa
