Maitteet
| Maitteet | |
|---|---|
 Keltamaite (Lotus corniculatus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaisten ydinryhmä |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Tribus: | Loteae[1] |
| Suku: |
Maitteet Lotus L. |
| Katso myös | |
Maitteet (Lotus) kuuluvat hernekasvien heimoon. Ne ovat moni- tai yksivuotisia ruohoja. Niille tunnusomaista on päättöpariset lehdet ja kaksiparisia (kuten esimerkiksi apiloilla). Kukinto on tiheän sarjamainen ja kukat yksittäin varressa. Verhiö on kellomainen. Kukka on yleensä keltainen, mutta tästä löytyy poikkeuksiakin. Hernekasveihin kuuluvana maitteen hedelmä on palko. Palko on liereä, avautuva ja monisiemeninen.
Maitelajeja on noin 70 Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Australiassa.
Suomessa tavataan kolmea maitelajia: hentomaite (Lotus tenuis), isomaite (Lotus pedunculatus) ja keltamaite (Lotus corniculatus), josta voidaan erottaa useita erilaisia muunnoksia.[2]
Maitelajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lotus angustissimus – nuolimaite
- Lotus argyrodes – madeiranmaite
- Lotus arinagensis – arinaganmaite
- Lotus berthelotii – punanokkamaite eli punanokka
- Lotus callis-viridis – andenverdenmaite
- Lotus campylocladus – teneriffanmaite
- Lotus corniculatus – keltamaite
- Lotus corniculatus var. alandicus – saaristokeltamite
- Lotus corniculatus var. arenosus – harjukeltamaite
- Lotus corniculatus var. carnosus – kyyrykeltamaite
- Lotus corniculatus var. corniculatus – niittykeltamaite
- Lotus corniculatus var. maritimus – merikeltamaite
- Lotus corniculatus var. sativus – peltokeltamaite
- Lotus creticus – kreetanmaite
- Lotus cytisoides – vihmamaite
- Lotus dumetorum – anaganmaite
- Lotus edulis – pulleapalkomaite
- Lotus emeroides – gomeranmaite
- Lotus eremiticus – okranokkamaite
- Lotus genistoides – tirajananmaite
- Lotus glaucus – sinimaite
- Lotus glinoides – ruusumaite
- Lotus hillebrandii – palmanmaite
- Lotus hispidus – tuoksumaite
- Lotus holosericeus – hopeamaite
- Lotus kunkelii – jinamarinmaite
- Lotus lancerottensis – lanzarotenmaite
- Lotus leptophyllus – tinamaite
- Lotus loweanus – portosantonmaite
- Lotus macranthus – haromaite
- Lotus maculatus – kanariannokkamaite
- Lotus maritimus – meriparsamaite eli meriparsaherne (syn. parsaherne Tetragonolobus maritimus[3])
- Lotus mascaensis – nascanmaite
- Lotus ornithopodioides – kruunumaite
- Lotus parviflorus – villamaite
- Lotus pedunculatus – isomaite
- Lotus pedunculatus var. pedunculatus – niittyisomaite
- Lotus pedunculatus var. villosus – hietaisomaite
- Lotus pyranthus – liekkinokkamaite
- Lotus sessilifolius – silkkimaite
- Lotus spartioides – tamadabanmaite
- Lotus subbiflorus – kankeakarvamaite
- Lotus tenuis – hentomaite
- Lotus tetragonolobus – punaparsamaite eli punaparsaherne
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Fabaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 15.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 289–290.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 364. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1