Maitohorsmat
| Maitohorsmat | |
|---|---|
.JPG) Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Myrtales |
| Heimo: | Horsmakasvit Onagraceae |
| Suku: |
Maitohorsmat Chamaenerion Ség.[1] |
| Katso myös | |
Maitohorsmat (Chamaenerion) on suku horsmakasvien heimossa. Siihen kuuluvien lajien on aiemmin ajateltu kuuluvan horsmien eli hoikkahorsmien (Epilobium) sukuun[2]. Ne ovat pystyjä ruohovartisia monivuotisia kasveja, joilla on maavarsi ja yleensä punertavat kukat. Kaikki lajit kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat lajit viihtyvät kosteilla paikoilla, mutta maitohorsma on poikkeus; se suosii palo- ja hakkuualueita.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maitohorsmat ovat pystyjä kasveja, joiden varret ovat yleensä haarautumattomia tai joidenkin niukkahaaraisia. Lehdet ovat yleensä kierteisesti ja ne ovat yleensä kapeita, harvoin soikeita. Kukinto on yksinkertainen tai hiukan haarautunut terttu. Yksittäisissä kukissa on neljä terälehteä, jotka ovat väriltään purppuranpunaisesta vaaleanpunaiseen, harvoin valkoisia. Terälehdet ovat erillisiä eivätkä kukat ole yhdisteräisiä kuten hoikkahorsmilla. Alemmat terälehdet ovat kapeampia kuin ylemmät, mikä tekee kukasta säteittäisesti epäsymmetrisen. Kukissa on kahdeksan suunnilleen yhtä suurta hedettä ja pitkä nelilohkoinen emi. Hedelmä on pitkä ja hoikka, neljällä liuskalla avautuva kota. Siementen toisessa päässä on lenninhaiven.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alexander N. Sennikov tarkasteli nimikkeistökysymyksiä vuonna 2011. Vaikka ennen Carl Linnaeusta, jo vuodesta 1561 alkaen, oli käytetty nimeä Chamaenerion, Linnaeus piti vuonna 1753 parempana Epilobiumia. Chamaenerion on johdettu kreikkalaisesta sanasta chamai (χαμαί), joka tarkoittaa "matalaa", "lähellä maata" ja nerionista (νήριον), oleanteri, Nerium oleander. Jotkut kirjoittajat jatkoivat Chamaenerionin (tai vaihtoehtoisen kirjoitusmuodon Chamaeneriumin) käyttöä, mutta tätä nimeä ei julkaistu laillisesti levien, sienten ja kasvien kansainvälisen nimikkeistön säännöstön (ICN) mukaisesti, kunnes Jean-François Séguier teki niin vuonna 1754. Jotkut myöhemmät kirjoittajat olettivat, että Séguierin antama nimi korvasi tarpeettomasti Linnaeuksen Epilobiumin, mutta Sennikov väittää, että ICN:n tiukka soveltaminen osoittaa sen olevan laillinen. Ludwig K.G. Pfeiffer käytti vuonna 1873 Chamaenerionia suppeammassa merkityksessä kuin Linnaeuksen Epilobium, ja nimitti tyyppilajiksi maitohorsman (Epilobium angustifolium L.). Täten hoikkahorsmista (Epilobium) erotetun suvun oikea nimi, joka sisältää Linnaeuksen Epilobium angustifolium -lajin, on Chamaenerion.
Vuonna 1818 Constantine Samuel Rafinesque käytti nimeä Chamerion ehdottaen sitä joko alasuvuksi tai suvuksi. Rafinesquella oli omat kasvitieteellisen nimikkeistön "säännöt", joiden mukaan geneeristen nimien lyhentäminen oli sopivaa. Hänen käyttämäänsä nimeä ei kuitenkaan voitu hyväksyä ICN: ssä, ennen kuin Josef Ludwig Holub julkaisi sen vuonna 1972. Holub nimitti tyyppilajiksi lajin Epilobium amenum Raf., mutta koska tämä laji sisältyy nyt Chamaenerion angustifoliumiin, Chamaenerionilla on etusija Chamerioniin nähden. Monet tahot, kuten Tropicos[3], GRIN Taxonomy for Plants[4], Smithsonianin luonnonhistorian museon Onagraceae -sivusto ja Global Biodiversity Information Facility[5], ovat hyväksyneet Sennikovin johtopäätökset. Jotkut aiemmin julkaistuista lähteistä, esimerkiksi Flora of China, jotka myös jakoivat Epilobium-suvun, käyttivät nimeä Chamerion.
Fylogenia ja luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1994 horsmien 22 taksonin molekyylifylogeneettinen tutkimus sisälsi kolme lajia, jotka jotkut kasvitieteilijät ovat aiemmin määritelleet kuuluvaksi erilliseen Chamaenerion-sukuun, loppujen kuuluessa Epilobium-sukuun. Tulokset osoittivat, että Epilobium ja Chamaenerion olivat sisartaksoneita.
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chamaenerion sect. Chamaenerion
- maitohorsma eli palomaitohorsma Chamaenerion angustifolium (L.) Scop. – Euraasia ja Pohjois-Amerikka
- Chamaenerion conspersum (Hausskn.) Kitam. – Himalaja, Kiina
- naalinhorsma Chamaenerion latifolium (L.) Sweet – Euraasia ja Pohjois-Amerikka
- Chamaenerion speciosum (Decne.) Lodd. ex Steud. – Himalaja, Kiina
- Chamaenerion sect. Rosmarinifolium
- armenianmaitohorsma Chamaenerion colchicum (Albov) Steinb.[1] – Kaukasus, Länsi-Aasia
- etelänmaitohorsma Chamaenerion dodonaei (Vill.) Schur – Euraasia
- Chamaenerion fleischeri (Hochst.) Fritsch – Euroopan Alpit
- Chamaenerion stevenii Sosn. ex Grossh. – Kaukasus, Länsi-Aasia.
Maitohorsmia käyttävät ravintonaan tiettyjen perhosten toukat, mukaan lukien:
- kääpiömittari (Gymnoscelis rufifasciata)
- ehtooyökkönen (Naenia typica)
- tunnusraitayökkönen (Orthosia gothica)
- kilpiruuniyökkönen (Xestia c-nigrum)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Maitohorsmat – Chamaenerion laji.fi. Viitattu 8.8.2021.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Hoikkahorsmat – Epilobium laji.fi. Viitattu 17.10.2019.
- ↑ Chamaenerion Ség. tropicos.org. Viitattu 18.10.2019.
- ↑ GRIN-Global npgsweb.ars-grin.gov. Viitattu 18.10.2019.
- ↑ Chamaenerion Seguier gbif.org. Viitattu 18.10.2019.
| ||||||||||