Maipún taistelu
| Maipún taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Chilen itsenäisyyssotaa | |||||||
 Maipún taistelu Johann Moritz Rugendasin maalauksessa.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
5 400 |
4 600 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
yhteensä 1 000 haavoittunutta |
2 000 kuollutta | ||||||
Maipún taistelu käytiin José de San Martínin johtaman Andien armeijan ja espanjalaisjoukkojen välillä Chilen itsenäisyyssodan aikana 5. huhtikuuta 1818. Taistelu päättyi espanjalaisten etenemisen kohti Santiagoa pysäyttäneen Andien armeijan voittoon.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
José de San Martín oli syntynyt Espanjalaiseen perheeseen nykyisessä Argentiinassa ja matkusti myöhemmin Espanjaan, jossa hänestä tuli Espanjan armeijan eversti. Hän osallistui taisteluihin Pohjois-Afrikassa ja Pyreneiden niemimaan sodassa Napoleonia vastaan. Napoleonin kukistettua Espanjan kuningaskunnan San Martín palasi kotimaahansa, jossa oli kahta vuotta aiemmin syttynyt kapina Espanjan valtaa vastaan. Valistusaatteiden innoittamasta ennen kuningaskuntaa kannattaneesta San Martínista tuli Etelä-Amerikan maiden itsenäisyyden kannattaja. Hän liittyi Argentiinan armeijaan muodostaen Andien armeijan Mendozassa lähellä Espanjan hallitsemaa Chileä. Chile kävi omaa itsenäisyyssotaansa kenraali Bernardo O’Higginsin johdolla ja helmikuussa 1817 San Martínin Andien armeija marssi tämän avuksi Chileen voittaen nopeasti espanjalaiset Chacabucon taistelussa. Espanjalaiset vetäytyivät kohti etelää ja San Martín vapautti Santiagon kaupungin.[1]
Keväällä 1818 Espanja lähetti joukkojensa avuksi vahvistuksia ja kenraali Manuel Osorion johdolla 4 600 sotilasta alkoivat edetä jälleen pohjoiseen espanjalaisvallan palauttamiseksi. He ottivat voiton O’Higginsin komentamista joukoista edeten kohti Santiagoa. San Martínin johtamat joukot kohtasivat heidät lähellä Maipún kaupunkia Maipojoen pohjoispuolella. Komennossaan San Martínilla oli 5 400 ratsu- ja jalkaväen sotilasta, joista jälkimmäisten suuren osan muodostivat vapautetut mustat orjat.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
San Martínin usein käyttämä taktiikka oli omaksuttu Aleksanteri Suurelta. Hän oli sijoittanut ratsuväkensä joukkojensa oikealle siivelle ja jalkaväen keskustaan ja vasemmalle. Näiden joukkojen takana oli vielä ratsuväen reservi. Ratsuväen tarkoitus oli tehdä viistorintamahyökkäys vihollisen vasenta siipeä vastaan reservin hyökätessä samalla näiden selustaan. Taistelu alkoi 5. huhtikuuta ja San Martínin krenatöörien onnistui murtaa useiden rynnäkköjen jälkeen espanjalaisten vasen siipi. Oikea siipi piti kuitenkin puolensa ja aiheutti Andien armeijalle suuret tappiot. San Martín määräsi kolme pataljoonaa tekemään hyökkäyksen oikeaa siipeä vastaan, joka sekin murtui lopulta. Espanjalaisia komentanut Osorio pakeni ja muut espanjalaiset olivat nyt piiritettyinä. Suurin osa sai surmansa tai otettiin vangeiksi.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjalaiset olivat menettäneet noin 2 000 miestä kuolleina ja 2 000 vankeina. Andien armeijan tappiot olivat yhteensä noin 1 000 miestä. Chile vapautui siirtomaavallasta, mutta San Martín kyllästyi myöhemmin poliittiseen juonitteluun. Neljä vuotta Maipún taistelun jälkeen hän erosi tehtävistään armeijan komentajana ja osittain vapauttamansa Perun hallituksesta. Hän matkusti Eurooppaan vuonna 1824 ja kuoli Boulognessa vuonna 1850. Sittemmin häntä on kuitenkin pidetty sankarina niin Chilessä, kuin muissa Etelä-Amerikan maissakin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Richard Overy: History of war in a hundred battles, s. 70-72. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-939071-7. (englanniksi)