Maila Talvion muistomerkki
Maila Talvion muistomerkki eli Itämeren tytär on Helsingin Meilahden huvila-alueella sijaitseva kuvanveistäjä Laila Pullisen toteuttama muistomerkki kirjailija Maila Talviolle ja tämän puolisolle, professori J. J. Mikkolalle. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1971 ja sen ympärille on vuonna 1992 lisätty Itämeri-niminen maisemataideteos. Teos sijaitsee Maila Talvion puistossa Seurasaarentien ja Tallbonkujan risteyksen vieressä, Talvion entisen kotitalon paikalla.
Itämeren tytär on abstrakti pronssiveistos, muodoltaan kierteinen ja ylöspäin aukeava. Kupera ulkopinta on pääosin sileä, teoksen alaosassa ja koveralla puolella pinta on poimutettu kuin luonnonvoimien muovaamana.[1] Teoksen on tarkoitus kuvata Talvion tulisieluisuutta ja sen voi nähdä muistuttavan liekkiä. Pronssisen osan korkeus on neljä metriä.[2] Veistoksen nimi on lainattu Talvion vuosina 1929–1936 kirjoittamasta romaanitrilogiasta Itämeren tytär, joka on 1700-luvun Helsinkiin sijoittuva historiallinen romaani.[1][3] Pullisen suunnitelmien mukaan toteutettu Itämeri on Itämeren tyttären ympärille sijoitettu maataideteos, joka muodostuu meren aaltoja muistuttavista keinotekoisista harjanteista.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muistomerkki on pystytetty paikalle, jossa aikoinaan sijaitsi vuonna 1884 valmistunut Meilahden huvila 5 eli Laaksola. Huvila oli kirjailija Talvion ja hänen puolisonsa professori Mikkolan koti vuosina 1919–1951 ja se tunnettiin tuona aikana kirjailijoiden, kulttuuriväen ja satakuntalaisten opiskelijoiden kohtaamispaikkana. Mikkolan kuoltua vuonna 1946 leskeksi jäänyt lapseton Talvio tarjosi huvilaa testamenttilahjoituksena Helsingin kaupungille, jotta se voitaisiin muuttaa museoksi, mutta kaupungin kieltäydyttyä lahjoituksesta Talvio määräsi talon purettavaksi oman kuolemansa jälkeen. Talvio kuoli vuonna 1951 ja Laaksola purettiin hänen toiveensa mukaisesti 1954.[4][3]
Muistomerkin Talviolle ja Mikkolalle tilasivat yhdessä Satakuntalainen Osakunta, Satakunnan Kilta, Satalinnan Säätiö ja Satakunnan Seura, ja sen haluttiin valmistuvan Talvion syntymän satavuotisjuhlavuonna 1971. Helsingin kaupunginjohto suhtautui torjuvasti muistomerkkihankkeeseen, koska kaupunkiin ei haluttu enempää ”oikeistolaisia muistomerkkejä”. Laila Pullinen työsti veistoksen ateljeessaan Tapiolan Nallenpolulla ja nimesi sen Itämeren tyttäreksi Talvion romaanin mukaan. Teos paljastettiin 31. lokakuuta 1971. Tilaisuudessa puhui Satakunta-säätiön edustajana elokuvaohjaaja Risto Orko.[2] Muistomerkin jalustaan kiinnitetyssä laatassa pystytyspäiväksi on kuitenkin ilmoitettu Talvion syntymän 100-vuotispäivä 17. lokakuuta.[5] Teoksen valmistuessa sen rahoittamiseen tarvittujen lahjoitusvarojen kerääminen oli vielä kesken.[6]
Pullisen alkuperäiseen suunnitelmaan sisältynyt maareliefi Itämeri lisättiin vasta vuonna 1992 kaupungin lautakunnan annettua sille luvan. Se on rakennettu Laaksola-huvilan betonisokkelin päälle.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Itämeren tytär / Maila Talvion muistomerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin taidemuseon Julkiset veistokset -tietokanta. Viitattu 24.5.2018.
- ↑ a b c Heli Harni: ”Kuvanveistäjän oppituoli – Biografia”, s. 155–156, 171 ja 182 teoksessa Laila Pullinen – Atti D’Amore. Wäinö Aaltosen museon julkaisu nro 49. Wäinö Aaltosen museo ja Turun kaupungin taidemuseo, Turku 2006.
- ↑ a b Liisi Huhtala: Talvio, Maila (1871 - 1951) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kaija Hackzell: ”Laaksolan valtiatar”, s. 301–304 teoksessa Töölöntullin molemmin puolin – Helsingin vanhoja kortteleita 5 (Kaija Hackzell & Kirsi Toppari). Helsingin Sanomat, Helsinki 1997.
- ↑ Antero Rautio: Löytöretki muistomerkeille – Pääkaupunkiseudun julkiset teokset, s. 191. Edita, Helsinki 2006.
- ↑ Muistomerkki Maila Talviolle (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 1.11.1971, s. 7 ja 14, HS Aikakone. Viitattu 24.5.2018.