Maija Isola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maija Isola
Maija Isola vuonna 1966.
Maija Isola vuonna 1966.
Henkilötiedot
Koko nimi Maija Sofia Isola
Syntynyt15. maaliskuuta 1927
Riihimäki
Kuollut3. maaliskuuta 2001 (73 vuotta)
Riihimäki

Maija Sofia Isola[1] (15. maaliskuuta 1927 Riihimäki3. maaliskuuta 2001 Riihimäki)[2] oli suomalainen tekstiilisuunnittelija ja taiteilija. Elämäntyönsä pääosan hän teki Marimekon tekstiilien pitkäaikaisena pääsuunnittelijana ja vapaana kuvataiteilijana.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolan kankaat vaikuttivat 1950- ja 1960-luvulla merkittävästi suomalaisten kotien sisustukseen. Isola piirsi ensimmäiset kuvionsa Printex Oy:lle, Marimekon edeltäjälle, vuonna 1949. Hän toimi Marimekon sisustuskankaiden pääsuunnittelijana vuoteen 1987 asti.

Isola tulkitsi omaperäisesti ja rohkeasti kullekin ajalle ominaisia teemoja ja tyylejä. Hänen painokuosituotantonsa käsittää yli 500 aiheiltaan ja tekniikoiltaan erilaista kuviota. Virikkeitä kangasmalleihinsa Maija Isola sai kansantaiteesta, modernista kuvataiteesta, luonnosta ja matkoiltaan eri puolille maailmaa.

Maija Isolan tunnetuin kuosi on Unikko. Se lanseerattiin 1964, vaikka Marimekon perustaja Armi Ratia ei halunnut yrityksensä tuottavan kukkakuoseja. 1990–2000-luvulla Kirsti Paakkasen johtama Marimekko lanseerasi hyvin monenlaisia tuotteita, jotka perustuivat Unikko-kuosin erilaisiin väri- ja kokovaihtoehtoihin. Kuviota myös lisensioitiin muiden yritysten valmistamiin tuotteisiin, kuten kävelysauvoihin ja televisioihin.

Kuvataiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isola teki taidemaalarina lähes 50-vuotisen uran, mutta hänen maalauksensa ovat paljon tuntemattomampia kuin tekstiilit. Itse Isola oli sitä mieltä, että hän on ennen kaikkea taidemaalari. Hänen maalauksensa olivat 1950-luvulla abstrakteja sommitelmia, joiden värit olivat murrettuja. Kuvissa havaitsee myös ulkomailta vähän aiemmin Suomeen saapuneiden vaikutteiden, kuten konkretismin ja informalismin jäljen. Kirkkaat värit ja paljaat väripinnat tulevat Isolan maalauksiin 1960-luvulta alkaen ja kuva-aiheet ovat usein pelkistettyjä yksityiskohtia ympäristöstä. Isola matkusteli paljon asuen muun muassa Yhdysvalloissa ja 1970-luvun alussa Algeriassa, jossa tehdyt maalaukset uhkuvat elinvoimaa, mikä näkyy esimerkiksi kukka-asetelmissa.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Isolan vanhemmat olivat maanviljelijät Mauno Isola ja Toini Esteri Pätiälä. Maija Isola oli avioliitossa kolmesti. Ensimmäinen puoliso oli henkilökuntapäällikkö Georg Leander 1945–1948. Tästä avioliitosta syntyi Maija Isolan ainoa lapsi Kristina Isola 1946. Toinen puoliso oli taidemaalari Jaakko Somersalo 1952–1955 ja kolmas puoliso oli varatuomari Jorma Tissari 1959–1971.[1]

Maija Isola oli maalaistalon tytär Riihimäeltä ja asui myöhempinäkin vuosinaan ateljeeasunnossa lapsuudenkotinsa lähellä. Isola avioitui ja erosi kolmasti. Ensimmäisestä avioliitosta syntynyt tytär Kristina työskenteli 1980-luvulta lähtien äitinsä henkilökohtaisena apulaisena ja suunnitteluparina. Maija Isolan kuoltua Kristina Isola jatkoi äitinsä työtä suunnittelemalla uusia värityksiä Maija Isolan kuoseihin.[4] Kristina Isolan Emma-tyttären isä on valokuvaaja Markus Leppo.[5]

Maija Isolan kuoseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Isolan suunnittelema Unikko-kuosi (1964).

  • Unikko
  • Primavera
  • Kivet
  • Kaivo
  • Seireeni
  • Melooni
  • Lokki

  • Joonas
  • Tulipunainen
  • Verso
  • Viitta
  • Hevosvaras
  • Bambu
  • Appelsiini

  • Tuuli
  • Niili
  • Pariisin portit
  • Pepe
  • Tantsu
  • Satula
  • Vaarallinen Planeetta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rantala, Risto (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1998, s. 266. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-14344-1.
  2. Maunula, Leena: Maija Isola (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 3.3.2001. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 18.5.2021.
  3. Mäcklin, Harri: Taidemaalari Unikko-kuosin takana. Helsingin Sanomat, 15.5.2021, s. C 9. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.5.2021.
  4. Maija Isola Finnish Design Shop. Viitattu 2.2.2012.
  5. http://www.talouselama.fi/uutiset/marimekko+lepon+valokuvat+toimineet+inspiraation+lahteena+ainakin+osassa+muita+louekarin+piirroksissa/a2206465

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aav, Marianne – Kivilinna, Harri – Viljanen, Eeva (toim.): Maija Isola: Elämä, taide, Marimekko. Näyttely 25.5.–4.9.2005. Helsinki: Designmuseo & Marimekko, 2005. ISBN 952-9878-41-9.
  • Karjalainen, Tuula: ”Isola, Maija (1927–2001)”, Suomen kansallisbiografia, hakemisto, s. 43–44. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-951-746-452-9. Teoksen verkkoversio.
  • Shimatsuka, Eri ym.: Maija Isola: Art, Fabric, Marimekko: The Story of a Legendary Designer of Marimekko. Tokyo: PIE International, 2012. ISBN 978-4-7562-4366-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.