Maija Isola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maija Isola
Maija Isola vuonna 1966.
Maija Isola vuonna 1966.
Henkilötiedot
Koko nimi Maija Sofia Isola
Syntynyt15. maaliskuuta 1927
Riihimäki
Kuollut3. maaliskuuta 2001 (73 vuotta)
Riihimäki
Maija Isolan unikkokuosia King Streetillä Marimekon Sydneyn liikkeen avajaistapahtumassa vuonna 2012.

Maija Sofia Isola (15. maaliskuuta 1927 Riihimäki3. maaliskuuta 2001 Riihimäki[1]) oli suomalainen tekstiilisuunnittelija ja taiteilija.[2] Maija Isolan tunnetuin kuosi on Unikko.

Isolaa on sanottu Suomen tärkeimmäksi tekstiilisuunnittelijaksi.[3] Hän toimi Marimekon tekstiilien pääsuunnittelijana 38 vuotta. Isolan suunnittelemissa painokuoseissa on yli 500 aiheiltaan ja tyyliltään erilaista kuviota. Isolan kankaat vaikuttivat 1950- ja 1960-luvuilla merkittävästi suomalaisten kotien sisustukseen.[3][4]

Kuosisuunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokki Marisaunan kyljessä 1968.
Isolan Lokki Aarno Ruusuvuoren ja Armi Ratian suunnitteleman Marisaunan seinässä vuonna 1968.
Isolan kankaat Meloni, Unikko ja Joonas
Isolan kankaat Meloni, Unikko ja Joonas liikkeessä näytteillä (kuvan yläosa).

Isola piirsi ensimmäiset kuvionsa Printex Oy:lle, Marimekon edeltäjälle, vuonna 1949. Hän toimi Marimekon sisustuskankaiden pääsuunnittelijana vuoteen 1987 asti. Virikkeitä malleihinsa Isola sai kansantaiteesta, modernista kuvataiteesta, luonnosta ja matkoiltaan eri puolille maailmaa.

Isola tulkitsi omaperäisesti ja rohkeasti kullekin ajalle ominaisia teemoja ja tyylejä. Unikko-kuosi lanseerattiin 1964, vaikka Marimekon perustaja Armi Ratia ei halunnut yrityksensä tuottavan kukkakuoseja. 1990–2000-luvulla Kirsti Paakkasen johtama Marimekko valmisti monenlaisia tuotteita, jotka perustuivat Unikko-kuosin erilaisiin väri- ja kokovaihtoehtoihin. Kuviota myös lisensioitiin muiden yritysten valmistamiin tuotteisiin, kuten kävelysauvoihin ja televisioihin.

Ensimmäisiä Isolan suunnittelemia malleja oli omana aikanaan suosittu Amfora (1949), yksi oslolaisen museon kokoelmien innoittamista malleista.[5][6] Jatkossa suosittuja malleja olivat Appelsiini vuodelta 1950 ja Kivet, jonka Isola suunnitteli väripaperista saksilla leikatuista ympyröistä vuonna 1956.[7]

Eniten tunnettuja kankaita on 1960-luvulta. Isolan kuosi Satula vuodelta 1960 toi kansantaidevaikutteet, perinteiset kirjontamallit ja pitsimäiset kuviot kankaisiin. Se oli osa Ornamentti-sarjaa. Vuonna 1961 Isola suunnitteli kolme suosittua kuosia. Lokki sovelsi suuria aaltomaisia poimuihin viittaavia kuvioita. Silkkikuikka ja Joonas taas leikittelivät rennoilla viivoilla. Suurikuvioinen Melooni vuodelta 1963 kuvasti 1960-luvun henkeä pelkistetyssä kontrastisuudessaan. Yhä Marimekon ehkä tunnetuimpiin kuvioihin kuuluva Unikko vuodelta 1964 päätyi vaatteisiin vasta 2000-luvulla. Saman vuoden mallit Kaivo ja Seireeni olivat Meloonin tapaan pelkistettyjä suuria kuvioita. Molempien lähtökohtana oli veden pinnan liikkeet ja kuviot. Isolan 1970-luvun kankaat olivat vähemmän pelkistettyjä. Rakastaa, ei rakasta vuodelta 1972[7] kuvaa päivänkakkaroita.

Maija Isolan kuoseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Isolan suunnittelema Unikko-kuosi (1964).

  • Amfora 1949
  • Appelsiini 1950
  • Pariisin portit 1952
  • Kivet 1956
  • Auringonkukka 1959
  • Sarafan 1960
  • Satula 1960
  • Tantsu 1960
  • Tulipunainen 1960

  • Joonas 1961
  • Lokki 1961
  • Silkkikuikka 1961
  • Ananas 1962
  • Praliini 1962
  • Melooni 1963
  • Kaivo 1964
  • Seireeni 1964
  • Unikko 1964

  • Husaari 1967
  • Härkä 1967
  • Taifuuni 1968
  • Hevosvaras 1968
  • Pepe 1970
  • Tuuli 1971
  • Primavera 1972
  • Rakastaa, ei rakasta 1972
  • Puuska 1984

Taidemaalarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isola teki taidemaalarina lähes 50-vuotisen uran, mutta hänen maalauksensa ovat paljon tuntemattomampia kuin tekstiilit. Itse Isola oli sitä mieltä, että hän on ennen kaikkea taidemaalari. Hänen maalauksensa olivat 1950-luvulla abstrakteja sommitelmia, joiden värit olivat murrettuja. Kuvissa havaitsee myös ulkomailta vähän aiemmin Suomeen saapuneiden vaikutteiden, kuten konkretismin ja informalismin jäljen. Kirkkaat värit ja paljaat väripinnat tulevat Isolan maalauksiin 1960-luvulta alkaen ja kuva-aiheet ovat usein pelkistettyjä yksityiskohtia ympäristöstä. Isola matkusteli paljon asuen muun muassa Yhdysvalloissa ja 1970-luvun alussa Algeriassa, jossa tehdyt maalaukset uhkuvat elinvoimaa, mikä näkyy esimerkiksi kukka-asetelmissa.[8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Isolan vanhemmat olivat maanviljelijät Mauno Isola ja Toini Esteri Pätiälä. Maija Isola oli avioliitossa ja erosi kolmesti. Ensimmäinen puoliso oli henkilökuntapäällikkö Georg Leander 1945–1948. Tästä avioliitosta syntyi Maija Isolan ainoa lapsi Kristina Isola 1946. Toinen puoliso oli taidemaalari Jaakko Somersalo 1952–1955 ja kolmas puoliso oli varatuomari Jorma Tissari 1959–1971.[2]

Maija Isola oli maalaistalon tytär Riihimäeltä ja asui myöhempinäkin vuosinaan ateljeeasunnossa lapsuudenkotinsa lähellä. Tytär Kristina työskenteli 1980-luvulta lähtien äitinsä henkilökohtaisena apulaisena ja suunnitteluparina. Maija Isolan kuoltua Kristina Isola jatkoi äitinsä työtä suunnittelemalla uusia värityksiä Maija Isolan kuoseihin.[9]

Dokumentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maija Isola, ohjaaja Leena Kilpeläinen, 2021[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maunula, Leena: Maija Isola (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 3.3.2001. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 18.5.2021.
  2. a b Rantala, Risto (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1998, s. 266. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-14344-1.
  3. a b Leena Virtanen: Dokumentti Unikko-kuosin suunnittelijan elämästä tuo esiin ristiriitaisen ihmisen Helsingin Sanomat 3.3.2022. Viitattu 28.2.2023.
  4. Maija Isola. Marimekko.fi. Viitattu 1.3.2023.
  5. Amfora 1949 Marimekko.fi. Viitattu 28.2.2013.
  6. Mai­ja Iso­la – Kuo­se­ja Am­fo­ras­ta Unik­koon (Arkistoitu – Internet Archive) Riihimäen taidemuseo. Viitattu 28.2.2023.
  7. a b Ira Juvonen: Nämä ovat kaikkien aikojen halutuimmat Marimekko-kankaat. Iltalehti 4.9.2022. Viitattu 28.2.2023.
  8. Mäcklin, Harri: Taidemaalari Unikko-kuosin takana. Helsingin Sanomat, 15.5.2021, s. C 9. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.5.2021.
  9. Maija Isola Finnish Design Shop. Viitattu 2.2.2012.
  10. Maija Isola, dokumenttielokuva, Yle Areena. Viitattu 28.2.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aav, Marianne – Kivilinna, Harri – Viljanen, Eeva (toim.): Maija Isola: Elämä, taide, Marimekko. Näyttely 25.5.–4.9.2005. Helsinki: Designmuseo & Marimekko, 2005. ISBN 952-9878-41-9.
  • Karjalainen, Tuula: ”Isola, Maija (1927–2001)”, Suomen kansallisbiografia, hakemisto, s. 43–44. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-951-746-452-9. Teoksen verkkoversio.
  • Shimatsuka, Eri ym.: Maija Isola: Art, Fabric, Marimekko: The Story of a Legendary Designer of Marimekko. Tokyo: PIE International, 2012. ISBN 978-4-7562-4366-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]