Mahmud I
| Mahmud I | |
|---|---|
|
| |
| Osmanien valtakunnan sulttaani | |
| Valtakausi | 20. syyskuuta 1730 – 13. joulukuuta 1754 |
| Edeltäjä | Ahmed III |
| Seuraaja | Osman III |
| Syntynyt |
2. elokuuta 1696 Adrianopoli, Osmanien valtakunta |
| Kuollut |
13. joulukuuta 1754 (58 vuotta) Topkapın palatsi, Konstantinopoli |
| Hautapaikka | Turhan Sultanin mausoleumi, Uusi moskeija (Yeni Camil), Istanbul |
| Puoliso |
Ayşe Kadın Hatem Kadın Alicenab Kadın Verdinaz Kadın Hatice Rami Kadın Tiryal Kadın Raziye Kadın Meyyase Hanim Fehmi Hanim Sirri Hanim Habbabe Hanim |
| Lapset | ei jälkeläisiä |
| Koko nimi | Mahmud bin Mustafa |
| Suku | Osmani |
| Isä | Mustafa II |
| Äiti | Saliha Sultan |
| Uskonto | sunnalaisuus |
| Nimikirjoitus |
|
Mahmud I (2. elokuuta 1696 Edirne – 13. joulukuuta 1754 Konstantinopoli) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1730–1754.[1] [2]
Hän oli sulttaani Mustafa II:n ja Valide Sultan Saliha Sultanin (k. 1739) ainoa yhteinen lapsi. Hän varttui isoäitinsä Gülnûşin huomassa ja opiskeli mm. historiaa, kirjallisuutta, runoutta ja musiikkia.[1] Hänen nuorempi velipuolensa oli tuleva hallitsija ja seuraaja Osman III.
Sulttaani
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mahmud nousi Osmanien valtakunnan valtaistuimelle 35 vuoden iässä 1. marraskuuta 1730 ja kokosi hallintonsa virkamiehistä, jotka edustivat hänen omaa sukupolveaan.[3]
Hän oli luonteeltaan hyväntahtoinen, päättäväinen, armelias ja kärsivällinen. Hallitsijana hän kiinnitti paljon huomiota kansan hyvinvointiin ja välttyi siten toistamasta isänsä Mustafa II:n ja enonsa Ahmed III:n tekemiä virheitä.[1]
Mahmud käytti valtakautensa ensimmäiset kuukaudet kapinallisten kukistamiseen, ja vuonna 1731 hän nujersi janitsaarien kapinan. Irania vastaan käyty sota, joka jatkui katkonaisesti vuoteen 1746 saakka, ei tuottanut ratkaisevaa tulosta. Mahmud osallistui poliittiseen ja sotilaalliseen toimintaan neuvonantajanaan vuosina 1728–1741 toimineen Ranskan Istanbulin suurlähettiläs kreivi Louis Sauveur de Villeneuven (1675–1745, islamiin kääntyneenä Humbaraci Ahmed pašša) ja yritti uudistaa armeijaa osittain. Hän oli musiikin ja kirjallisuuden suosija ja kirjoitti runoutta arabiaksi.[2]

Mahmudin valtakaudella osmanit sotivat Itävallan ja Venäjän kanssa. Sodat päättäneiden rauhansopimusten seurauksena Osmanien valtakunta sai Belgradin takaisin Itävallalta vuonna 1739 solmitussa Belgradin rauhassa ja Venäjä joutui käymään kauppaa Mustallamerellä osmanien laivoilla.[4][2]
Mahmudin aikakaudella hovin sisällä ryhdyttiin käymään valtataistelua ja virkamiesten korruptio lisääntyi.[3]
Mahmud sairasteli paljon viimeisen kahden elinvuotensa aikana ja kuoli 59 vuoden iässä joulukuussa 1754. Hänet haudattiin Mustafa II:n hautamausoleumiin Yeni Camiliin eli Uuteen moskeijaan Istanbulissa.[1]
Koska hänellä ei vaimojensa kanssa ollut yhtään jälkeläistä, nuorempi velipuoli Osman III seurasi häntä hallitsijana.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- TheOttomans.org Art Biligisayar. Viitattu 9.9.2009.
- Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Kuopio: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: Ahmed III |
Osmanien sulttaani | Seuraaja: Osman III |