Magister militum

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rooman valtakunta

Osa historian artikkelisarjaa
Rooman valtakunnan hallinto

Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta
753 eaa.510 eaa.

Rooman tasavalta
510 eaa.27 eaa.
Rooman keisarikunta
27 eaa.476 jaa.

Länsi-Rooma
330476

Itä-Rooma
3301453
Trebizond
12041461
Theodoro
12041475

Virkamiehet
Konsuli
Preettori
Prokonsuli
Propreettori
Ediili
Kvestori
Tribuuni
Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori
Magister equitum
Sotatribuuni-konsuli
Kuningas
Triumviraatti
Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti
Dux
Officium
Prefekti
Vicarius
Vigintisexviri
Liktori
Magister militum
Imperaattori
Princeps senatus
Pontifex maximus
Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti
Cursus honorum
Rooman kansankokoukset
Rooman laki
Rooman kansalaisuus
Imperium

Magister militum (sotilaiden mestari) oli sotilasarvo Rooman valtakunnan loppuajalla. Jos nimeä käytetään ilman lisämäärettä, tarkoitetaan koko Rooman valtakunnan korkeinta sotilaspäällikköä. Eri alueiden komentajia kutsuttiin myös samalla arvonimellä, esimerkiksi Magister militum per Thracias oli korkea-arvoisin sotilaspäällikkö Traakiassa. Magister militum piti todellista valtaa kulissien takana samalla tavalla kun pretoriaaniprefekti aikaisemmin.[1]

Konstantinus Suuri loi virat magister pedium (jalkaväen mestari) ja magister equitum (ratsuväen mestari). Ainoastaan scolae-joukot eivät kuuluneet näiden kahden upseerin alaisuuteen, vaan olivat suoraan keisarin alaisuudessa. Myöhemmin samaan virkaan nimitettiin useita henkilöitä. Valentinianuksen aikana magister equitumeja oli ainakin kaksi samaan aikaan. Korkea-arvoisin näistä, joka oli keisarin läheisyydessä, kutsuttiin nimellä praesentalis. Lännessä magister pedium praesentaliksesta tuli ajan myötä valtakunnan korkein upseeri. Gratianuksen ja Valentinianus II:n aikana erottelu jalkaväen ja ratsuväen komentajiin katosi. Arvonimiä käytettiin usein hyvin huolimattomasti ja tittelit magister militum sekä magister utriusque militiae (lyhennetty MVM) viittaavat sekä jalkaväen että ratsuväen komentajaan.[2]

Magister militumit olivat korkea-arvoisia henkilöitä, ja ainoastaan pretoriaaniprefekteillä ja kaupunkiprefekteillä oli korkeampi arvovalta.[2]

Theodosius I laajensi magister militumien määrän viiteen. magister militum praesentaliksia oli kaksi ja heidän lisäkseen luotiin kolme uutta virkaa joiden vastuulle tuli eri valtakunnan osat. Nämä uudet virat olivat magister militum per Orientem, per Thracias ja per Illyrium. Kaikilla magister militumeilla oli joukko virkamiehiä. Vuonna 441 Ariovinduksella oli 300 tällaista latinaksi official nimettyä toimihenkilöä [2]

Luettelo magister militumeista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

praesentalis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

per Armeniam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Justinianus nimitti Armenian joukoille oman komentajan. Aikaisemmin ne olivat olleet magister militum per Orientemin alaisia.

per Gallias[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

per Illyricum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

per Orientem[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 393–396 Addaeus
  • 396–398 Simplicius
  • 400 Flavius Fravitta
  • ? Iordanes
  • 404 Valentinus
  • 412 Lupianus
  • 414–415 Hupatius
  • 420 Maximinus
  • 421–425 Flavius Ardabur
  • 422–424 Procopius
  • 428–431 Flavius Dionysius
  • 433–446 Flavius Anatolius
  • 447–451 Flavius Zeno
  • 453–466 Ardabur Iunior
  • 466–469 Flavius Iordanes
  • 469–471 Flavius Zeno
  • 476/477–479 Flavius Appalius Illus Trocundes
  • 481–483 Illus
  • 483–489 Ioannes Scytha
  • 503–504 Flavius Areobindus Dagalaiphus
  • 505–506 Pharesmanes
  • ? Urbanicus Barbatus
  • 516?–518? Flavius Hypatius
  • 518?–520?Diogenianus
  • 520–525/526 Flavius Hypatius
  • 527 Libelarius
  • kesä 527529: Flavius Hypatius[12]
  • 529 huhtikuussa – 531: Flavius Belisarius[13]
  • 531: Mundus
  • 533542: Flavius Belisarius[13]
  • 549551: Flavius Belisarius[13]
  • ...
  • 555 – Amantius (ehkä)[14]
  • ...
  • 575577 – Iustinianus (Germanuksen poika))[9]
  • 582583 – Ioannes Mystacon[11]
  • 589591Comentiolus

per Thracias[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jones et. al.: The Prosopography of the Later Roman Empire: A. D. 527-641. Cambridge University Press, 1992. ISBN 0521201608.
  • Pat Southern, Karen R. Dixon: The Late Roman Army. Routledge, 1996. ISBN 9780713470475.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 517, 540, 565. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  2. a b c Southern s. 57–58
  3. Jones s. 85
  4. Jones s. 1160
  5. Jones s. 1161
  6. a b Jones s. 380
  7. Jones s. 230
  8. a b Jones s. 752
  9. a b Jones s. 744
  10. Jones s. 675
  11. a b Jones s. 679
  12. Jones s. 83
  13. a b c Jones s. 182
  14. Jones s. 56
  15. Jones s. 286
  16. a b Jones s. 125