Madaban kartta

Madaban kartta (Madaban mosaiikkikartta) on bysanttilaisaikainen, 500-luvulla tehty mosaiikkikartta, joka kuvaa tuonaikaista Palestiinaa. Se on nykyisin osa Pyhälle Yrjölle omistetun kirkon lattiaa Madabassa Jordaniassa.^[1]^[2]^[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madaban kirkko rakennettiin bysanttilaisella kaudella keisari Justinianuksen aikana noin vuonna 542. Mosaiikki on peräisin heti samalta ajalta, ja kuvaa näin Palestiinaa sen bysanttilaisella huippukaudella. Kartan oletetaan perustuvan Eusebioksen teokseen Onomastikon vuodelta 325.^[3]^[4] Kirkko tuhoutui muun Madaban tavoin maanjäristyksessä 700-luvulla, ja paikka jäi autioksi 1800-luvulle saakka.^[5]

Kartan käsittävä lattiamosaiikki löydettiin paikalla nykyisin olevan ortodoksisen Pyhän Yrjön (Pyhän Georgioksen) kirkon rakennustöiden yhteydessä vuonna 1884. Kirkko rakennettiin varhaisemman kirkon paikalle, kun kristityt saivat luvan muuttaa alueelle, sillä tällöin heille myönnettiin lupa rakentaa kirkkoja vain sellaisille paikoille, joissa oli jo ollut kirkko aiemmin. Kirkkorakennus valmistui vuonna 1896. Mosaiikki restauroitiin vuonna 1965 Herbert Donnerin johdolla. Kartta on vanhin säilynyt Palestiinan alueen kartta ja yleensäkin vanhin tunnettu lattiamosaiikissa oleva kartta.^[3]^[4]^[6]^[5]

Mosaiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lattiamosaiikin alkuperäiseksi kooksi on arvioitu noin 15,5 × 6 metriä, ja se on muodostunut noin kahdesta miljoonasta yksittäisestä mosaiikkikivestä eli tesserasta. Säilyneen osan mitat ovat noin 10,5 × 5 metriä, mutta tältäkin alalta mosaiikki on säilynyt vain repaleisesti. Yhteensä alkuperäisestä mosaiikista on säilynyt arviolta noin kolmannes, noin 750 000 tesseraa. Lattiamosaiikki on nykyisen kirkon lattian keskellä.^[3]^[6]^[5]

Kartta kattaa pohjois-eteläsuunnassa alueen Libanonin Tyyroksesta Egyptiin Niilin deltalle, ja itä-länsisuunnassa alueen Jordanjoen itäpuoliselta aavikolta Välimeren rannalle. Säilyneen osan keskellä on Kuollutmeri. Itä on kuvattu ylhäälle, ja karttakuva on tehty katsottavaksi länsisivulta eli seurakunnasta kirkon alttarille päin. Näin sijoitettuna kartta on lattiassa myös oikein päin suhteessa ilmansuuntiin.^[2]^[3]^[5]

Kaupungit ja muut kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartassa on noin 150 kreikankielistä tekstiä, joista suurin osa merkitsee jotakin raamatullista paikkaa pääosin nykyisen Israelin alueella. Karttaan on merkitty muun muassa Jerusalem, Betlehem, Jeriko ja Hebron, Israelin heimojen alueet (mm. Benjamin, Dan, Juuda ja Simeon) sekä paikka, jossa Johannes Kastaja kastoi ihmisiä. Kartta ei noudata oikeaa mittakaavaa ja etäisyyksien suhteita, vaan esimerkiksi Jerusalem on esitetty huomattavan suurena. Karttaan on kuvattu myös ihmisiä ja veneliikennettä, sekä eläimiä, kuten leijonia ja gaselleja. Eräänä yksityiskohtana Jordanjoen kalat uivat poispäin niille myrkyllisestä Kuolleestamerestä.^[2]^[3]^[5]

Kartan kiinnostavimpia osia on sen pelkistetty mutta suhteellisen yksityiskohtainen esitys tuon ajan Jerusalemista. Se antaa tärkeää tietoa kaupungista 500-luvulla. Kaupunki on kuvattu ovaalinmuotoisena, ja sitä ympäröivät muurit. Muurien sisäpuolisista rakennuksista suuri osa on voitu identifioida. Kartassa näkyvät muun muassa kaupungin pohjois-eteläsuuntainen, pylväin reunustettu cardo maximus -pääkatu, sen pohjoispään portti nykyisen Damaskon portin kohdalla, Pyhän haudan kirkko kadun länsipuolella, Nea-kirkko kadun eteläpäässä, sekä pienempi cardo minimus -katu kaupungin itäosassa.^[1]^[4]