Mackenzie-Papineau-pataljoona
Mackenzie-Papineau-pataljoona (engl. Mackenzie–Papineau Battalion, lyh. Mac-Pap) oli Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella osallistunut kanadalaisista ja yhdysvaltalaisista vapaaehtoisista koottu joukkoyksikkö. Se oli osa Kansainvälisiin prikaateihin lukeutunutta XV kansainvälistä prikaatia.[1]
Vapaaehtoiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan sisällissodan sytyttyä heinäkuussa 1936 oli Kanadaan perustettu järjestö tukemaan tasavaltalaisia sekä värväämään vapaaehtoisia taistelijoita. Huhtikuussa 1937 maan hallitus kuitenkin sääti lain, joka kielsi Kanadan kansalaisten osallistuminen ulkomaisiin sotiin. Tämän jälkeen vapaaehtoisten värvääminen siirtyi Kanadan kommunistiselle puolueelle ja solidaarisuusjärjestö keskittyi vain lääkintähenkilökunnan kokoamiseen ja lähettämiseen Espanjaan. Kanadan viranomaiset kieltäytyivät myöntämästä passeja henkilöille, joiden epäiltiin olevan lähdössä sotaan ja niin vapaaehtoisten piti matkustaa väärällä henkilöllisyydellä. Värväytymistä haittasi myös vasemmistolaisiin piireihin soluttautuneet ratsupoliisit.[2]
Yhdysvaltalaisista vapaaehtoisista poiketen kanadalaiset koostuivat lähes kokonaan työläisistä. Yhdysvaltalaisten joukossa sen sijaan oli runsaasti myös opiskelijoita sekä älymystön edustajia. Mackenzie-Papineau-pataljoona tunnettiin vahvana ja pätevänä taisteluosastona, koska värväyksen yhteydessä joukosta oli karsittu pois muun muassa kaikki seikkailijat ja jokaisella mukaan valitulla piti olla pitkä historia työväenliikkeessä. Näin ollen myös pataljoonan keski-ikä muodostui poikkeuksellisen korkeaksi, suurin osa sotilaista oli yli 30-vuotiaita.[2]
Pataljoonan muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mackenzie-Papineau-pataljoona muodostettiin kesällä 1937 Albacetessä. Se nimettiin kahden vuonna 1837 brittiläistä siirtomaavaltaa vastaan sotineen quebecläisen kapinallisen, William Lyon Mackenzien ja Louis-Joseph Papineau`n mukaan.[3] Kanadalaiset vapaaehtoiset taistelivat aluksi yhdysvaltalaisista koottujen kahden pataljoonan riveissä, kunnes heille perustettiin oma yksikkö. Kuitenkin myös Mackenzie-Papineau-pataljoonan sotilaista puolet oli yhdysvaltalaisia, kanadalaisia oli kaikkiaan noin 1 200. Yksikön riveissä oli myös paljon siirtolaistaustaisia taistelijoita. Suurimmat ryhmät olivat ukrainalaiset sekä kanadansuomalaiset, joita oli tiettävästi 73. Yhteensä kanadalaisia taisteli kaikissa yksiköissä 1 546, joista 721 kaatui.[2]
Taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mackenzie-Papineau-pataljoona osallistui aluksi sotatoimiin Jaramassa ja Brunetessa. Vuonna 1938 pataljoona kävi kolme suurta taistelua, ensin tammi-helmikuussa Teruelin kaupungin lähistöllä ja sen jälkeen maalis-huhtikuussa Aragonian maakunnassa, jossa tasavaltalaisten joukot kärsivät merkittävän tappion. Viimeinen pataljoonan taisteluista oli suuri Ebrojoella käyty peräytymistaistelu heinä-syyskuun välillä, jolloin natsi-Saksan ja fasistisen Italian tukemat kansallismielisten joukot jyräsivät tasavaltalaiset ja pakottivat heidät vetäytymään.[1][2]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjassa taistelleet kanadalaiset vapaaehtoiset pääsivät palaamaan kotimaahansa tammikuussa 1939. Vaikka taistelijaksi värväytyminen oli ollut laitonta, heitä ei rangaistu. Useita Mackenzie-Papineau-pataljoonan veteraaneja joutui kuitenkin poliisikuulusteluihin. Osaa heistä ei myöhemmin toisen maailmansodan aikana kelpuutettu Kanadan armeijan taistelujoukkoihin "poliittisesti epäluotettavina".[1]
Kanadalaisten vapaaehtoisten valtakunnallinen muistomerkki sijaitsee maan pääkaupungissa Ottawassa. Vuonna 2001 paljastetun monumentin lisäksi Mackenzie-Papineau-pataljoonalla on muistomerkki Victorian kaupungissa. Ottawan monumenttiin on kaiverrettu kaikkien 1 546 tasavaltalaisten joukoissa taistelleen kanadalaisen nimet.[2]
Viimeinen elossa ollut Mackenzie-Papineau-pataljoonan veteraani oli kanadansuomalainen Jules Päiviö, joka kuoli 97-vuotiaana syyskuussa 2013.[4] Tunnetuin Espanjan sisällissodassa mukana ollut kanadalainen oli lääkintäjoukoissa palvellut kirurgi Norman Bethune. Hän kehitti sodan aikana useita parannuksia kenttäsairaaloihin, joista merkittävin oli kenttäoloihin tarkoitettu verensiirtoyksikkö.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mackenzie-Papineau Battalion (Arkistoitu – Internet Archive) The Canadian Encyclopedia. Viitattu 13.11.2013.
- ↑ a b c d e The Friends and Veterans of the Mackenzie-Papineau Battalion (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.11.2013.
- ↑ The Gallant Cause - Canadians in the Spanish Civil War, 1936 - 1939 (Arkistoitu – Internet Archive) University of Manitoba. Viitattu 13.11.2013.
- ↑ Espanjan sisällissodan veteraani Jules Päiviö kuollut 3.10.2013. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 13.11.2013.
- ↑ Norman Bethune Dictionary of Canadian Biography. Viitattu 13.11.2013.