Maavärit
Maavärit ovat yleensä luonnosta peräisin olevia pigmenttejä. Maavärejä on käytetty eri puolilla maailmaa esihistoriallisista ajoista lähtien muun muassa kehon värjäämiseen ja luolamaalauksiin. Luolamaalauksissa käytettiin jo 35 000 eaa. okravärejä, kuten keltaista okraa ja punamultaa[1]. Pisimpään on käytetty rautaoksidipitoista punamultaa.
Ilmeisesti jo paleoliittisellä kaudella tunnettiin kalsinointitekniikka, jolla saatiin keltaisista ja ruskeista, siennoista ja umbrista punaista väriä. Rautaoksidipigmenttejä opittiin 1600–1700-luvulla valmistamaan synteettisesti.[1]
Yleisimmät maavärit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisimmät maavärit ovat okra, sienna ja umbra, jotka ovat saaneet nimensä löytöpaikan, kuten Sienan tai Umbrian mukaan. Useimmista maaväreistä on olemassa raaka ja poltettu sävy. Poltetut maavärit ovat usein punasävyisiä, kuten poltettu punasavi tai terrakotta. Tunnettuja ja pitkään käytössä olleita perusmaavärejä ovat siten raaka sienna, poltettu sienna, raaka umbra ja poltettu umbra.
Maavärit ovat hinnaltaan suhteellisen edullisia, valonkestäviä ja muutenkin hyvin säilyviä. Öljyväreinä ne myös kuivuvat nopeahkosti. Maaväreillä tarkoitetaan toisinaan myös ruskeasävyisiä värejä ja murrettua väriskaalaa yleensä.
Muu kuin maalauskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maavärejä, myös mangaanioksidia ja hiiltä, on käytetty muun muassa ruoan säilytysaineina ja lääkkeissä.[1]