Maantiepyörä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alumiinirunkoinen Raleigh-merkkinen maantiepyörä

Maantiepyörä tai maantiepolkupyörä on polkupyörätyyppi joka on suunniteltu maantiepyöräilyyn eli päällystetyillä teillä ajamiseen. Maantiepyörästä käytetään joissain yhteyksissä nimitystä kilpapyörä, viitaten niiden käyttöön maantiepyöräkilpailuissa. Maantiepyörien suunnittelussa tavoitellaan erityisesti keveyttä sekä matalaa vierintä- ja ilmanvastusta.[1]

Maantiepyörän ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Campagnolon valmistama takavaihtaja
  • Maantiepyörissä on kapeat ja kovaksi pumpatut renkaat, jotka vähentävät vierintävastusta. Maantiepyörissä käytetään useimmiten halkaisijaltaan 28-tuumaisia renkaita, joiden vanteen halkaisia on noin 622 milliä. Usein käytetään myös ranskalaista merkintätapaa 700C, joka on renkaan nimellinen ulkohalkaisija. Renkaiden leveys oli perinteisesti hyvin kapea, 23 millimetriä tai jopa kapeampi. Levyjarrujen yleistymisen myötä rengaskoko on kuitenkin leventynyt hieman, 26- tai 28-milliseksi. Tutkimustulokset ovat myös osoittaneet ettei kapeampi rengas ole aina nopeampi.[2]
  • Maantiepyörän ohjaustanko on kapea ja käyristetty alaspäin, joka mahdollistaa kuljettajalle ilmanvastusta pienentävän ajoasennon. Maantiepyörän jarrukahvat osoittavat eteenpäin, jonka vuoksi kuljettajan ranteet ovat useimmiten neutraalissa asennossa, toisin kuin monessa muussa pyörätyypissä, joissa ranne on poikittain ja rystyset osottavat eteenpäin. Maantiepyörän ohjaustanko mahdollistaa usean asennon käsille, joka lieventää käsien puutumista etenkin pitkää matkaa ajettaessa.[3]
  • Maantiepyörissä käytetään useimmiten ketju- tai ratasvaihteistoa, johon kuuluu takavaihtaja sekä etuvaihtaja. Takaratteiden lukumäärä on kasvanut vuosien varrella viidestä rattaasta jopa kolmeentoista saakka. Eturattaat sen sijaan ovat pysyneet pitkään kahdessa rataassa. Myöskin kolmella tai ainoastaan yhdellä eturattaalla varustettuja myydään. Vaihteet ovat perinteisesti toimineet mekaanisesti vaijereilla, mutta 2010-luvulla yleistyi sähkökäyttöiset osasarjat etenkin kilpailukäytössä ja kalleimmissa pyörämalleissa. Vaihdevivut ovat olleet 1990-luvulta alkaen integroituina jarrukahvoihin aiempien runkovaihteiden sijaan. Perinteisin maantiepyörien vaihteisto-osien valmistaja on italialainen Campagnolo. Markkinajohtajana on kuitenkin ylivoimaisesti japanilainen Shimano. Yhdysvaltalainen Sram on myös merkittävä osasarjojen valmistaja.[4]
  • Runkomateriaalina oli 1990-luvulle asti teräs, mutta nykyään suositaan keveämpiä materiaaleja kuten hiilikuitua paremmissa malleissa ja alumiinia edullisemmissa pyörissä. Myöskin vanteet, ohjaustanko ja monet muut osat voidaan valmistaa nykyisin hiilikuidusta.[5][6]
  • Maantiepyörät olivat pitkään vannejarrullisia, mutta 2020-luvulla levyjarrut löivät todenteolla läpi etenkin kilpapyöräilyn saralla. Levyjarrut ovat useimmiten nestekäyttöisiä.[7]
  • Polkimet ovat usein ns. lukkopolkimet, eli niissä on kiinnitysmekanismi pyöräilykenkien pohjassa olevaa klossia varten, joka mahdollistaa tehokkaamman polkemisen.[8]

Maantiepyörätyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perinteinen maantiepyörä on suunniteltu vauhdikkaaseen ajoon ja kilpailuihin. Rungot ovat suunniteltu keveiksi ja jäykiksi. Pyörät sopivat keveytensä vuoksi etenkin ammattipyöräilyn vaativia vuoristonousuja varten.
  • Aika-ajopyörä on suunniteltu aika-ajokilpailuja varten ja niitä käytetään myös triathlonissa. Pyörä mahdollistaa ajajalle hyvin aerodynaamisen ajo-asennon. Nykyaikaisten aika-ajopyörien rungot ovat muodoltaan hyvin litteitä ilmanvastuksen pienentämiseksi. Aika-ajopyörän ohjaustanko poikkeaa huomattavasti perinteisestä maantiepyörän ohjaustangosta. Usein ohjaustangossa on eteenpäin suuntautuvat toisiaan lähellä olevat aika-ajokahvat joiden päällä kuljettaja voi nojata.[9]
  • Endurance mallit ovat usein kuluttajakäyttöön suunnattuja malleja joissa on edullisemmat osasarjat. Pyörien rungot on suunniteltu niin, että ohjaamo on korkeamalla, jonka vuoksi ajoasento on mukavampi.[10]
  • Aero-pyörät ovat suunniteltu aerodynaamisiksi eli ilmanvastusta vähentäviksi. Niiden runkoputket ovat litteitä ja muistuttavat hieman aika-ajopyörää. Aero-pyörät ovat hieman tavallista maantiepyörää painavampia. Pyöriä käytetään etenkin tasamaalle sijoittuvissa kilpailuissa.[11]

Muita pyörätyyppejä jotka ovat kehittyneet maantiepyörien vaikutuksesta:

  • Hybridipolkupyörä on yleisnimitys suoratankoiselle polkupyörälle, jossa on maantiepyörän ja maastopyörän ominaisuuksia. Kevyitä kuntoilukäyttöön suunniteltuja hybridipyöriä myydään myös fitness-pyörä-nimellä.
  • Retkipyörä on vankkarakenteinen polkupyörä, jossa on kiinnityspaikat lokasuojille, tavaratelineille ja laukuille. Retkipyörät voivat olla suoratankoisia tai käyrätankoisia.
  • Gravel-pyörä on leveärenkainen maantiepyörä, joka sopii perinteistä maapyörää paremmin sorateillä ajoon.
  • Cyclocross-polkupyörä on kyseistä kilpailumuotoa varten tehty polkupyörä, jossa on leveämmät ja kuvioidut renkaat.
  • Ratapyörä on velodromilla ajettavia kilpailuja varten suunniteltu yksivaihteinen ja jarruton polkupyörä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maantiepyörä&oldid=21583594”