Ma Rainey’s Black Bottom
| Ma Rainey’s Black Bottom | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | George C. Wolfe |
| Käsikirjoittaja | Ruben Santiago-Hudson |
| Perustuu | August Wilsonin näytelmään Ma Rainey’s Black Bottom |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Branford Marsalis |
| Kuvaaja | Tobias A. Schliessler |
| Leikkaaja | Andrew Mondshein |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Escape Artists |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 94 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 20–22,5 miljoonaa dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ma Rainey’s Black Bottom on vuonna 2020 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut George C. Wolfe. Se perustuu August Wilsonin samannimiseen näytelmään vuodelta 1982. Elokuva kertoo ”bluesin äitinä” tunnetun Ma Raineyn ja hänen yhtyeensä myrskyisästä äänityssessiosta 1920-luvun Chicagossa. Ma Raineyta elokuvassa näyttelee Viola Davis, ja hänen yhtyeensä omapäistä trumpetistia Levee Greenia esittää Chadwick Boseman viimeiseksi jääneessä roolissaan. Boseman kuoli elokuussa 2020 elokuvan jälkituotantovaiheessa, ja elokuva on omistettu hänen muistolleen.
Ma Rainey’s Black Bottom sai rajallisen teatterilevityksen Yhdysvalloissa 25. marraskuuta 2020, ja se julkaistiin Netflixissä 18. joulukuuta. Kriitikot ylistivät Davisin ja Bosemanin näyttelijäsuorituksia sekä elokuvan puvustusta ja lavastusta. Elokuva sai viisi Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaasta miespääosasta ja naispääosasta, ja lopulta palkittiin kahdella Oscarilla: parhaasta puvustuksesta sekä parhaasta maskeerauksesta.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Chadwick Boseman | … | Levee Green |
| Viola Davis | … | Ma Rainey |
| Glynn Turman | … | Toledo |
| Colman Domingo | … | Cutler |
| Michael Potts | … | Slow Drag |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien kriitikko Harri Uusitorppa antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä, ja ylisti Chadwick Bosemanin ja etenkin Viola Davisin roolisuorituksia. Uusitorppa analysoi, että elokuva kertoo näennäisesti äänityssessiosta, mutta pohjimmiltaan kyse on paljon muustakin, kuten ”arvosta ja arvottomuudesta, vallasta ja valtasuhteista sekä kulttuurisesta riistosta ja rakenteellisesta rasismista”.[2] Kriitikko Juho Typpö puolestaan valitsi Ma Rainey's Black Bottomin yhdeksi vuoden 2020 kymmenestä parhaasta elokuvasta. Elokuva on hänen mukaansa ”painava kuvaus rasismista ja valta-asetelmista, mutta aivan erityisesti näyttelijöiden taidonnäyte”.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tässä ovat poikkeuksellisen elokuvavuoden Oscar-ehdokkaat – eniten ehdokkuuksia sai elämäkertaelokuva Mank Yle Uutiset. Viitattu 18.3.2021.
- ↑ Televisioarvostelu – Viola Davis tekee upeaa työtä omanarvontuntoisesta blueslaulajasta Ma Raineysta kertovassa hienossa draamassa Helsingin Sanomat. 6.1.2021. Viitattu 20.3.2021.
- ↑ Elokuvat – HS:n kriitikko valitsi koronavuoden 10 parasta elokuvaa Helsingin Sanomat. 27.12.2020. Viitattu 20.3.2021.