Mažilis

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mažilis on Kazakstanin parlamentin alahuone, johon valitaan yleisillä valtakunnallisilla puoluevaalilistoilla 98 valtiopäiväedustajaa, minkä lisäksi valitaan yhdeksän muuta valtiopäiväehdustajaa tästä vaalista riippumatta 2005 perustetun Kazakstanin kansan yleiskokouksen suorittamalla äänestyksellä. Nykyinen käytäntö on peräisin jo vuoden 2007 vaaleista alkaen, joissa valtapuolue Nur Otan sai kaikki 98 yleisillä vaaleilla valittavaa paikkaa. Menestyksen takasi myös se, että vuoden 2007 vaaleiksi oli perustettu seitsemän prosentin äänikynnys, joka vaikeutti pienten oppositiopuolueiden pääsyä mažilikseen. Kazakstanin kansan yleiskokouksen valitsemalla yhdeksällä mažiliksen edustajalla pyritään turvaamaan edustuksellisuutta Kazakstanin vähemmistökansallisuuksien keskuudessa, joiden edustajien lukumäärä ei koskaan riittäisi kansallisen puolueen perustamiseen eikä yleisten vaalien mukaan omien valtiopäiväedustajien saamiseen yleisillä vaaleilla. Kazakstanin kansan yleiskokouksen elinikäinen puheenjohtaja on Kazakstanin ensimmäisen presidentin - maanjohtaja Nursultan Nazarbajev.

Puoluekeskeisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mažilisissa vaaleilla valittuja valtiopäiväedustajia koskee imperatiivinen mandaatti, koska edustaja katsotaan puolueen edustajaksi. Jos valtiopäiväedustaja eroaa puolueestaan tai tulee erotetuksi puolueestaan, hän ei voi jatkaa valtiopäiväedustajana, vaan puolue voi korvata hänet uudella edustajalla. [1] Jos puolue lakkautetaan, menettävät valtiopäiväedustajat siinäkin tapauksessa paikkansa. Uudet valtiopäiväedustajat valitsevat puolueet, koska puoluevaalilistalla ehdokkaat eivät ole siinä järjestyksessä kuin heistä tulee valtiopäiväedustajia puolueen suhteellisen äänimäärän mukaan, vaan he ovat vaalilistalla aakkosjärjestyksessä ja vasta vaalien jälkeen puolue-elimet päättävät, keistä aakkosjärjestykseen puoluevaalilistalla asetetuista tulee valtiopäiväedustajia.

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mažilin tehtävänä on muun muassa lainsäätäminen, tasavallan tulo- ja menoarvion käsittely sekä toteutumisen valvonta, verojen ja maksujen säätäminen, kansainvälisten valtiosopimusten ratifiointi ja sopimuksista luopuminen, epäluottamuslauseen osoittaminen hallitukselle, presidentin syyttäminen maanpetoksesta, presidentin tai hänen sijaisensa valinnan vahvistaminen tai hänen erottamisensa, Kazakstanin keskusvaalilautakunnan johtajan, varajohtajan ja sihteerin nimittäminen tai tehtävästä vapauttaminen ja kahden edustajan nimittäminen oikeusistuimen nimittämisvaliokuntaan. [2]

Valiokunnat eli komiteat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mažiliksessa on seitsemän valiokuntaa, joita kutsutaan komiteoiksi: parlamentin mažiliksen maatalouskysymysten komitea (maatalousvaliokunta), lainsäädännön sekä oikeuslaitos- ja lakikomitea (lakivaliokunta), kansainvälisten asioiden, puolustuksen ja turvallisuuden komitea (ulkoasiainvaliokunta, puolustusvaliokunta ja hallintovaltiokunta), sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen komitea (sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä opetus- ja sivistysvaliokunta), ekologisten ja luonnonvarojen käytön kysymysten komitea (ympäristö- sekä maa- ja metsätalousvaliokunta), rahoituksen sekä tulo- ja menoarvion komitea (valtiovarainvaliokunta), talousuudistuksen ja aluekehityksen komitea (talousvaliokunta).

Puhemiehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhemiehenä toimii Baktykoža Salahadinovitš Izmuhambetov. Hän aloitti 25. maaliskuuta 2016.

Puhemies aloitti
Baktykoža Salahadinovitš Izmuhambetov 2016-03-26
Kabibulla Džakupov 2014-04-03
Nurlan Nigmatulin 2012-01-20
Ural Muhamedžanov 2008-10-13
Aslan Musin 2007-09-02
Ural Muhamedžanov 2004-11-02
Jarmakhan Tujakbai 1999-12-01

Muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin 1995, 1999 ja 2004 mažilisiin valittiin 77 valtiopäiväedustajaa siten, että kymmenen valittiin suhteellisella vaalitavalla koko maan käsittävästä vaalipiiristä ja 67 enemmistövaalilla pienistä vaalipiireistä. [3] Mažiliksen vaaleihin 2007 mennessä Kazakstanin perustuslakia oli muutettu siten, että valtiopäiväedustajien lukumäärä lisääntyi 77:stä kolmellakymmenellä 107:ään eikä 67 valtiopäiväedustajaa enää valittu enemmistövaalilla pienestä vaalipiiristä, vaan 98 edustajaa valittiin valtakunnalliselta puoluelistalta ja yhdeksän edustajaa Kazakstanin presidentin puheenjohtaman Kazakstanin kansan yleiskokouksen äänestyksen perusteella. Mažiliksen vaaleissa 2007 kaikki puoluevaalilistoilla valittavat valtiopäiväedustajat tulivat Nur Otan -puolueesta.

Hallituspuolueen suosio vaaleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nur Otan -puolueen ääntenkehitys Mažiliksen vaaleissa
Vuosi ääniä
2007
  
5 247 720
2012
  
5 621 436
2016
  
6 183 757

Mažiliksen ennenaikaiset vaalit 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. maaliskuuta 2016 pidetyissä mažiliksen vaaleissa maan valtapuolue Nur Otan sai 6 183 757 ääntä ja sillä 84 paikkaa, Kazakstanin kommunistinen kansanpuolue 537 123 ääntä ja 7 paikkaa sekä Kazakstanin demokraattinen puolue Ak Žol 540 406 ääntä ja 7 paikkaa. [4]

Kazakstanin kansan yleiskokous valitsi Astanasta kazakki Sauytbek Abdrahmanovin, venäläisen Vladimir Božkon, korealaisen Roman Kimin, tšetseeni Ahmed Muradovin, ukrainalaisen Juri Tymošenkon ja dunganilaisen Šakir Hahazovin, Qızılordasta mordvalaisen Natalija Žumadildajevan, Almatysta armenialaisen Narine Mikaeljanin ja uiguuri Šaimardan Nurumovin. [5]

Vaaleja tarkkailivat suurimmilla vaalitarkkailijajoukoilla mm. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto johtajanaan suurlähettiläs Boris Frlec sekä itsenäisten valtioiden yhteisön toimeenpaneva sihteeri Sergei Lebedev. Itsenäisten valtioiden yhteisön vaalitarkkailun varajohtajana toimi Oleg Kuleba. Ivy lähetti vaalitarkkailuun 301 henkilöä. [6] [7]

Nur Otan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maira Aisina
  2. Zaureš Amanžolova
  3. Irina Aronova
  4. Sapar Ahmetov
  5. Әбдірайым Бақытжан Жарылқасынұлы
  6. Nurlan Abdirov, 2007-2012, 2012-2016, 2016-
  7. Maulen Ašimbajev
  8. Askar Basarbajev
  9. Zagipa Balijeva, 2012-2016, 2016-
  10. Abdimanap Bekrurganov
  11. Jersultan Bekturganov
  12. Gulnara Bišanova
  13. Marat Bopazov
  14. Svetlana Bytškova
  15. Amangeldi Daurenbajev
  16. Nurlan Dulatbekov 2016-
  17. Žeksenbai Duisebajev
  18. Sergei Djatšenko 2016- (Aqmolan alueen aluejohtaja)
  19. Abzal Jeralijev 2016-
  20. Kudaibergen Jeržan
  21. Muhtar Jerman
  22. Bahytžan Jertajev
  23. Kožahan Žabargijev
  24. Anar Žalganova
  25. Kabibulla Džakupov 2007-2012, 2012-2016, 2016-
  26. Amanžan Žamalov
  27. Žanat Džarasov
  28. Baidilda Žilkišev
  29. Sergei Zvolski
  30. Guldar Iksanova
  31. Snežanna Imaševa
  32. Gulmira Isimbajeva
  33. Pavel Kazantsev
  34. Balaim Keselbajeva
  35. Ivan Klimenko
  36. Jevgeni Kozlov
  37. Valikan Kainazarov
  38. Saken Kamybekov
  39. Kuralai Karaken
  40. Gulžana Karagusova
  41. Fahriddim Karatajev
  42. Arman Kožahmetov
  43. Aizada Kurmanova
  44. Serik Kusainov
  45. Beibit Mamrajev
  46. Mansurkan Mahambetov
  47. Baktir Möken
  48. Kanat Musin
  49. Karibai Musyrman
  50. Aigul Nurkina
  51. Džamilja Nurmanbetova 2016-
  52. Vasili Oleinik
  53. Žanat Omarbekova
  54. Saparhan Omarov
  55. Berik Ospanov
  56. Omarhan Oksibajev 2016-
  57. Saken Utebajev
  58. Šavhat Utemisov
  59. Artur Platonov 2016-
  60. Meiram Pšembajev
  61. Nurtai Sabiljanov
  62. Alija Sarapova
  63. Sergei Simonov
  64. Serik Seidumanov
  65. Roman Skljar
  66. Bahybek Smaful
  67. Aslybek Smagulov
  68. Aleksandr Suslov
  69. Kuanyš Sultanov
  70. Abai Tasbulatov 2012-2016, 2016-
  71. Murat Temipžanov
  72. Bekbolat Tileuhan
  73. Muhtar Tihikejev 1999-2004, 2004-2007, 2007-2012, 2012-2016, 2016-
  74. Irina Unžakova
  75. Serik Umbetov 2012-2016,2016-
  76. Bakytgyl Hamenova
  77. Taras Hituov
  78. Mihail Tširkov
  79. Pjotr Šapabajev
  80. Gennadi Šipovski
  81. Olga Šišigina 2016-
  82. Gleb Šelenski
  83. Baktykoža Izmuhambetov 2012-2016,2016- (puhemies 2016-)
  84. Tatjana Jakovlevna

Mažiliksen vaalit 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit järjestettiin 12. tammikuuta 2012. Nur Otan sai 83 paikkaa 98 paikasta. Kaksi muutakin puoluetta sai paikkoja: hallitusta ymmärtävät oppositiopuolueet Kazakstanin demokraattinen puolue Ak Žol ja aikoinaan Kazakstanin kommunistisesta puolueesta erkaantuneiden perustama Kazakstanin kommunistinen kansanpuolue. Naisia valittiin 26. [8]

Mažiliksen vaalit 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslain muutoksella oli mažiliksen edustajamäärää lisätty kolmellakymmenellä sataanseitsemään. Äänikynnys oli nostettu seitsemään prosenttiin. 98 edustajaa valittiin valtakunnallistan puoluelistojen perusteella ja yhdeksän edustajaan Kazakstanin kansankokouksen päätöksellä vähemmistökansallisuuksien edustuksen turvaamiseksi. Äänikynnyksen korkeuden vuoksi mikään muu puolue kuin Nur Otan ei saanut paikkoja. Se sai kaikki 98. Naisia valittiin 17. [9]

Mažiliksen vaalit 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit järjestettiin 19. syyskuuta 2004. Useista puolueista muodostunut kokoomuspuolue, Isänmaa, joka nykyään on Nur Otan, sai 42 paikkaa 77:stä. Naisia valittiin kahdeksan. [10] Miltei neljännes valtiopäiväedustajista oli sitoutumattomia, joista hieman alle puolet valittiin piiritasoisista vaalipiiriestä enemmistävaalilla ensimmäisellä vaalikierroksella ja hieman yli puolet toisella vaalikierroksella. Nursultan Nazarbajevn puolue Otan ja hänen tyttärensä puheenjohtama Asar saivat yhteensä 48 paikkaa 77 paikasta eli 62,3% kaikista paikoista. Sitoutumattomat saivat lähes neljäsosan paikoista.

Ennen vuoden 2007 vaaleja tehtiin uudistus, jolla poistettiin sitoutumattomien ehdokkaiden mahdollisuus, jolloin Otanin ja Asarin yhditelmän, Nur Otanin kannatustaso nousi 2/3:sta 4/5:aan.

Puolueet ja
yhteenliittymät - blokit
valtakunnallinen
puoluevaalilista
enemmistövaali
ensimmäisellä
vaalikierroksella
enemmistövaali
toisella
vaalikierroksella
enemmistövaali ja
suhteellinen vaali
yhteensä
osuus
Otan 7 26 9 42 54,5%
Kazakstanin demokraattinen puolue Ak Žol 1 1 1,3%
Tasavaltalaispuolue Asar 1 2 1 4 5,2%
Kazakstanin agraaripuolue ja Kazakstanin kansalaispuolue 1 9 1 11 14,2%
Kazakstanin kommunistinen puolue ja Kazakstanin demokraattinen valinta
Demokraattinen puolue 1 1 1,3%
Aul
Kazakstanin isänmaallisten puolue
Kazakstanin kommunistinen kansanpuolue
Ruhanijat-puolue
sitoutumattomat 8 10 18 23,4%
yhteensä 10 45 22 77 100,0%

Lähde: Office for Democratic Institutions and Human Rights REPUBLIC OF KAZAKHSTAN PARLIAMENTARY ELECTIONS 19 September and 3 October 2004 OSCE/ODIHR Election Observation Mission Report, page 24

Mažiliksen vaalit 1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanin presidentti antoi 7. heinäkuuta 1999 asetuksen, jonka mukaan vaalit oli järjestettävä 17. syyskuuta 1999 ja 10. lokakuuta 1999. Kymmenen edustajaa valittiin kansallisilta puoluevaalilistoilta 10. lokakuuta samoin kuin myös kaksikymmentä muuta, jotka olivat saaneet enemmistön äänistä enemmistövaalipiireissä. Neljäkymmentäseitsemän muuta valittiin 24. lokakuuta vaalien toisella kierroksella. Kazakstanin keskusvaalilautakunta vaati uusia vaaleja 67 piirissä Atyrayn kaupungissa, Etelä-Kazakstanin alueella ja Dzhambulin alueella. Kazakstanin vaalilait eivät sallineet alkuperäisten ehdokkaiden olla ehdolla enää samoissa vaalipiireissä.

Naisia valittiin kahdeksan. [11]

Mažiliksen vaalit 1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalien ensimmäinen kierros järjestettiin 9. joulukuuta 1995 ja toinen kierros 23. joulukuuta 1995. 67 valtiopäiväpaikasta sai 25 Kazakstanin kansan yhtenäisyyspuolue. Vaalit perustuivat siihen, että maaliskuussa 1994 valitut 177 valtiopäiväedustajan valtiopäivät julistettiin Kazakstanin korkeimman oikeuden toimesta mitättömiksi, minkä vuoksi Kazakstanin tasavallan presidentti Nursultan Nazarbajev julisti uudet vaalit. 30. elokuuta 1995 hyväksyttiin perustuslakiin suoralla kansanäänestyksellä muutos, jonka mukaan oli valittava aikaisempaa vähälukuisempi valtiopäivien alahuone. 2. lokakuuta 1995 presidentti ilmoitti vaalipäiviksi 9. joulukuuta ja 23. joulukuuta 1995.

9. joulukuuta 1995 todettiin 41 ehdokkaan tulleen valituksi, 23. joulukuuta todettiin 13 muun tulleen valituksi. 4. helmikuuta 1996 todettiin lisäksi 13 viimeisen tulleen valituiksi. Oppositiosta ei osallistuttu vaaleihin. 30. tammikuuta 1996 järjestettiin ensimmäinen täysistunto. Naisia oli valittu yhdeksän.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]