MPR-rokote

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta MPR)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MPR-rokotteen ja sen suojaamien tautien tunnettujen riskien vertailu[1]
Tauti Rokote
Tuhkarokko MPR-rokote
Keuhkokuume 1 per 20 Enkefaliitti tai vakava allerginen reaktio 1 per 1 000 000
Enkefaliitti 1 per 2 000
Kuolema 1 per 3 000 kehittyneessä maailmassa, jopa 1 per 5 kehitysmaissa
Sikotauti
Enkefaliitti 1 per 300
MPR-rokote
Vihurirokon ilmeneminen Yhdysvalloissa vuosina 1966-2017. MPR-rokote otettiin käyttöön vuonna 1968.

MPR-rokote (joskus myös MMR-rokote englanninkielisistä tautien nimistä measles, mumps, rubella) eli ns. kolmoisrokote on eläviä viruksia sisältävä, tuhkarokolta (M, morbilli), sikotaudilta (P, parotitis) ja vihurirokolta (R, rubella) suojaava rokote. Eläviä viruksia sisältävien rokotteiden on tarkoitus aiheuttaa tauti lievänä ja luoda saajalle immuniteettisuoja.

MPR-rokotteen käyttöhistoria on maailmassa pisin Suomessa. Sikotautirokotetta alettiin antaa ensimmäisenä maailmassa suomalaisille alokkaille ja rokote oli käytössä vuosina 1960–1986. Tuhkarokkorokotukset aloitettiin kaikille yksivuotiaille vuonna 1975 ja vihurirokkorokotukset 11–13 -vuotiaille tytöille samana vuonna. Vuonna 1982 aloitettiin näistä yhdistetyn MPR-rokotteen käyttö päämääränä hävittää nämä kolme sairautta Suomesta kokonaan. Rokotteen käyttö alkoi samanaikaisesti myös Ruotsissa. Tavoite saavutettiin vuonna 1994.[2]

Rokote[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MPR-rokote sisältää eläviä, mutta taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoviruksia. Tuhkarokosta käytetään kanan sikiön soluviljelmissä kasvatettuja Schwarzin ja Moratenin viruskantoja. Sikotaudista käytössä ovat Jeryl Lynnin viruskanta tai RIT 4385 -viruskanta. Vihurirokosta käytetään WIstar RA 27/3 -kanta. Säilyvyyden parantamiseksi rokote on sisältänyt pienen määrän neomysiini-antibioottia.[2] Nykyisin Suomessa käytetyissä MPR-rokotteissa neomysiiniä on vain jääminä[3].

Rokote on varsin tehokas, sillä yli vuoden ikäiselle lapselle yksi annos MPR-rokotetta synnyttää riittävän immuunivasteen kaikkia kolmea sairautta vastaan yli 95 %:lla rokotetuista. Suomessa rokotetta annetaan toinen annos kuuden vuoden iässä. Tällä pyritään aiheuttamaan vaste myös niille, joilla ensimmäinen rokote ei ollut tehokas. On myös havaittu, että osalla rokotetuista vaste vähitellen heikkenee, sillä Suomessa MPR-viruksia ei esiinny väestössä, joten altistumisia ei tapahdu, eikä elimistö pääse reagoimaan näihin viruksiin. Tästä syystä THL on suunnitellut yhden MPR-tehosteen lisäämistä nuorten aikuisten rokotuksiin. Myös aikuisille MPR-rokotus voidaan antaa suojaksi, jos henkilö on esimerkiksi matkustamassa tuhkarokkoalueelle eikä lapsena saadusta rokotesuojasta ole varmuutta.[2]

Rokoteannos on tilavuudeltaan 0,5 ml ja se pistetään ihon alle.[2]

Suomessa käytössä ovat GlaxoSmithKlinen valmistama Priorix sekä MSD:n valmistama M-M-RVAXPRO.[3]

Vasta-aiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MPR-rokotetta ei saa antaa raskaana oleville, sillä sen sisältämä heikennetty vihurirokkovirus saattaisi ainakin teoriassa olla sikiölle vaarallinen. Koska rokote sisältää eläviä viruksia, sitä ei voida myöskään käyttää immuunipuutoksellisten ihmisten rokottamiseen. Myös aktiivinen tuberkuloosi on rokotuksen este.[2]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa MPR-rokotteen vaikutuksia on seurattu tarkasti sen käyttöönotosta lähtien. Vuosien 1982 ja 1983 aikana eri puolilta Suomea kerättiin lähes 1200 kaksosen tutkimusaineisto. Kaksoslapset saivat kolmen viikon välein kaksi pistosta, toisen MPR-rokotetta ja toisen lumerokotetta siten, ettei rokottaja tiennyt kumpi rokote milloinkin oli kyseessä. Vanhempien tehtävä oli raportoida havaitut haittavaikutukset valmiilla lomakkeella. Tutkimuksen tulos oli, ettei MPR-rokote aiheuttanut lumerokotetta enempää haittavaikutuksia. Mielenkiintoisena ilmiönä tässä ainestossa tuli selvästi näkyviin ns. terveen rokotetun ilmiö, jossa lapset saivat satunnaisen hengitystieinfektion rokottamista seuraavan seurantajakson aikana.[2]

Rokotuksen aiheuttamista komplikaatioista yleisin on idiopaattinen trombosytopeeninen purppura, joka ilmaantuu noin yhdelle 30 000–40 000 rokotettua kohti. Noin 5 %:lle muodostuu lieviä tuhkarokkoa tai vihurirokkoa muistuttavia oireita. Vuosien saatossa on raportoitu myös yksittäisiä imusolmukkeiden suurenemista ja kivestulehduksia.[2]

Rokote ja autismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen lääkäri Andrew Wakefield on epäillyt rokotteen voivan aiheuttaa pienessä osassa väestöä autismin puhkeamista. Tutkimuksen seurauksena monet vanhemmat ovat Britanniassa jättäneet lapsensa rokottamatta, ja seurauksena on ollut muun muassa tuhkarokon yleistyminen. Talvella 2010 The Lancet veti pois Wakefieldin tutkimuksen. Brittiläinen General Medicine Council totesi Wakefieldin olleen vastuuton ja epärehellinen tulosten julkaisussa sekä suhtautuneen tunteettomasti tutkimiensa lasten kärsimyksiin. Wakefield oli saanut rahoitusta lakimieheltä, joka edusti rokotefirman haastaneita vanhempia.[4] Wakefield menetti oikeuden harjoittaa lääkärin ammattia Britanniassa. Vuoden 2011 alussa BMJ:ssä julkaistun raportin mukaan aineistoa oli tulkittu Wakefieldin tutkimuksessa väärin.[5] Missään muussa tutkimuksessa ei ole todettu MPR-rokotteen ja autismin välillä mitään yhteyttä.

Cochrane-verkosto toteaa tutkimuskatsauksessaan, että useissa laajoissa epidemiologisissa tutkimuksissa ei ole löydetty minkäänlaista yhteyttä MPR-rokotteen ja autismin välillä.[6][7] Cochrane toteaa kuitenkin myös, että sekä ennen että jälkeen rokotuksen hyväksymisen toteutettujen tutkimusten suunnittelu ja raportointi ovat paljolti riittämättömiä vastaamaan kysymykseen turvallisuudesta, koska MPR-rokotteen haittavaikutuksia ei voida tutkimuksessa erottaa sen sairauksilta suojaavasta vaikutuksesta.[7]

Britanniassa päätettiin elokuussa 2010 korvata neurologiset vauriot, jotka syntyivät yhdelle rokotetulle poikkeuksellisen voimakkaan reaktion seurauksena.[8] Tässäkään tapauksessa ei ollut kyse autismista vaan epilepsiaa aiheuttavista vaurioista, joita tuhkarokko aiheuttaa huomattavasti useammin kuin MPR-rokote.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ WHO:Six common misconceptions about immunization: "Vaccines are actually very safe, despite implications to the contrary in many anti-vaccine publications....it is also clear that the benefits of vaccination greatly outweigh the slight risk, and that many, many more injuries and deaths would occur without vaccinations. In fact, to have a medical intervention as effective as vaccination in preventing disease and not use it would be unconscionable." (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Klaus Hedman, Terho Heikkinen, Pentti Huovinen, Asko Järvinen, Seppo Meri, Martti Vaara (toim.): Infektiosairaudet. Duodecim. ISBN 9789516566330.
  3. ↑ a b THL - MPR eli tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokote
  4. ↑ Lancet veti pois kiistellyn autismitutkimuksen Yle uutiset. 3.2. 2010. Yleisradio. Viitattu 3.2.2010.
  5. ↑ Raportti: Tutkimus autismin ja MPR-rokotteen yhteydestä oli peukaloitu (Archive.org) HS.fi. 6.1.2011. Arkistoitu 9.1.2011. Viitattu 6.1.2011.
  6. ↑ Research clears MMR, BBC (englanniksi)
  7. ↑ a b Cochrane-instituutin katsausartikkeli MPR-rokotteesta (englanniksi)
  8. ↑ MMR campaigner from Warrington wins £90,000 payout BBC News. 29.8.2010. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=MPR-rokote&oldid=20738334”