MARC 21

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

MARC 21 (MARC = MAchine Readable Cataloguing) on kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa aineistojen luettelointiin ja luettelotietojen vaihtoon käytettävä kansainvälinen formaatti. MARC 21 korvaa vähitellen MARC:in aikaisempia, kansallisia versioita.

MARC-formaatin tarkoitus ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MARC on kirjastojen luettelotietojen tallennukseen ja vaihtamiseen määritelty standardi eli bibliografisten tietojen vaihtomuoto (Machine Readable Cataloguing). MARC:in kehitys alkoi Yhdysvaltain Kongressin kirjastossa vuosina 1967–1968.[1] Kongressin kirjasto vastaa edelleen standardista. Lisäksi kehitystyössä on mukana muita kansainvälisiä ja kansallisia organisaatioita.[2]. Suomessa MARC-formaatista vastaa Kansalliskirjasto.

Aluksi Yhdysvaltain kansallisessa käytössä olleesta formaatista luotiin myöhemmin eri maiden kirjastolaitoksia varten kansallisia versioita, kuten Isossa-Britanniassa UKMARC, Ruotsissa SWEMARC ja Suomessa FINMARC. FINMARC tuli käyttöön 1970-luvun lopulla. Myös Yhdysvalloissa nimi vaihtui versioiden kehittyessä muita vastaavaan muotoon USMARC.[3]

Formaattien kansainväliset kehityslinjat, kansalliset sovellukset sekä kirjastojärjestelmien toimittajien suunnalta tulevat kehitystarpeet ovat johtaneet useiden rinnakkaisten MARC-versioiden käyttöön myös Suomessa. Voyager-kirjastojärjestelmän myötä sitä käyttävissä Linnea-kirjastoissa ja ammattikorkeakoulujen AMKIT-konsortioon kuuluvissa kirjastoissa käytettiin MARC 21 -formaatin ja FINMARC:in piirteitä yhdistelevää MARC21-Fin-versiota.[4] Yleiset kirjastot (kaupungin- ja kunnankirjastot) ovat käyttäneet FINMARC (1998) -formaattia. Pääkaupunkiseudun yleiset kirjastot sekä eräät muut yleiset kirjastot ovat ottaneet käyttöön MARC 21 -formaatin.[4]

FINMARC:in tuki päättyi vuoden 2005 lopussa ja samana vuonna tehtiin päätös Voyager-järjestelmän käyttäjien siirtymisestä MARC 21 -formaattiin tieteellisten kirjastojen Linnea2-konsortiossa ja ammattikorkeakoulukirjastojen AMKIT-konsortiossa.[4][5]

MARC 21 -formaatit saatiin suomennetuiksi alustavasti 2006. Suositus formaatin käyttöönotosta yleisissä ja erikoiskirjastoissa annettiin Digitaalisen kirjaston ohjausjärjestelmän verkkopalveluryhmän kokouksessa tammikuussa 2007.[6] Voyager-kirjastot muunsivat tietokantojaan MARC 21 -formaattiin vuodenvaihteessa 2008-2009. Tähän liittyen järjestetään tarvittavaa koulutusta.[7]

MARC 21 kirjaston kannalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteinen kansainvälinen luettelointiformaatti merkitsee muun muassa sitä, että kirjastot voivat kopioida valmiita luettelotietueita toisten kirjastojen luetteloista eri puolilta maailmaa. Tällainen kopioluettelointi voi nopeuttaa teosten luettelointia ja saamista käyttöön, säästää työtä ja kustannuksia. Luetteloformaatin muutos luo tarpeita kouluttaa luetteloijia uusien työvälineiden käyttöön.

Luettelointitapahtumassa kohtaavat luetteloinnin yleiset periaatteet, luettelointisäännöt (Suomessa muun muassa Suomalaiset luettelointisäännöt), kirjastojärjestelmän ominaisuudet sekä kirjaston omat käytännöt ja työprosessit.[8]

Kun luettelointiformaatti vaihtuu, kirjaston luettelotietokannat konvertoidaan eli luettelointitietueiden rakenne muunnetaan uuden formaatin mukaiseksi. Tähän tarkoitukseen käytetään erikseen luotavia konversio-ohjelmia tai vaihtoformaatteja.[9] Tietojen siirtämistä formaatista toiseen säätelee ISO 2709 -standardi.[10]

MARC 21 asiakkaan kannalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti kokoelmaluetteloitaan ovat asiakkaille avanneet ennen kaikkea kirjastot. Myös muut muistiorganisaatiot, kuten arkistot ja museot, ovat lähtemässä mukaan tähän kehitykseen. MARC 21 kykenee käsittelemään lukuisia erilaisia aineistotyyppejä (ks. taulukko), joten luettelotietoja voidaan vaihtaa erityyppisten tiedontallentajien kesken tai koota ne yhteiseen luetteloon.

Aineistotyyppi suomeksi Aineistotyyppi englanniksi
Tekstiaineisto Language (textual) material
Tekstikäsikirjoitus Manuscript language (textual) material
Elektroninen aineisto Computer file
Kartta-aineisto Cartographic material
Karttakäsikirjoitus Manuscript cartographic material
Nuottijulkaisu Notated music
Nuottikäsikirjoitus Manuscript music
Puheäänite Nonmusical sound recording
Musiikkiäänite Musical sound recording
Heijastettava kuva tai viestin Projected medium
Kuva Two-dimensional nonprojectable graphic
Esine Three-dimensional artifact or natural objects
Moniviestin Kit
Sekalainen aineisto Mixed material

[11]

Asiakas ei välttämättä näe lainkaan MARC-formaatissa esitettäviä luettelotietoja, vaan ne muotoillaan luettelotietokannan käyttöliittymään havainnollisempaan muotoon. MARC-esitystapa voi olla vaihtoehtoisesti tarjolla ja sitä kutsutaan sen erikoistarkoitusta kuvaavalla nimellä (esimerkiksi luetteloijan näyttö tai MARC-näyttö).

Formaatti vaikuttaa kirjastoluettelon mahdollistamiin tiedonhakutapoihin, sillä osa formaatin kentistä määrittää hakuelementtejä. Esimerkki tästä on, että nimekkeen alussa oleva artikkeli (En, Ett, The jne.) ohitetaan haussa käytettävää indeksiä rakennettaessa ja tämä ohitusohje merkitään ohitusindikaattorilla kentän yhteyteen luetteloitaessa. Asiakkaan on tiedettävä tämä saadakseen hakunsa onnistumaan.[12]

MARC 21:n rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MARC-tietueen rakenne koostuu seuraavista osista: nimiö, hakemisto ja kentät.[10] Kongressin kirjasto ylläpitää MARC:in rakennekuvauksia XML-kielellä.[13]

Nimiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimiö (engl. leader) kertoo, millaista tietoa kenttiin on tallennettu. Nimiö mahdollistaa osaltaan formaatin yleiskäyttöisyyttä. Esimerkiksi kentässä 06 kerrotaan minkä tyyppistä aineistoa tietue koskee (ks. taulukkoa kohdassa MARC21 asiakkaan kannalta). Nimiössä määritellään muun muassa millaista merkistöä tietue sisältää sekä millainen kuvailun tarkkuustaso on (taso vaihtelee eri kirjastotyypeissä ja kirjastoissa). Nimiö varaa MARC 21 -tietueen 24 ensimmäistä merkkipaikkaa.[14]

Hakemisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelmä tuottaa hakemiston (engl. directory), joka kertoo, miten vaihtuvamittaiset kentät sijaitsevat tietueessa. Hakemisto käyttää tietueen merkkipaikkoja 24:stä lähtien jaksoittain. Kussakin jaksossa kuvataan yksi kenttä, sen koodi, pituus ja aloituskohta.[15]

Kentät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kentillä on kolminumeroinen tunnus. Kentän ensimmäiset numerot kertovat, minkäluonteista tietoa kenttä sisältää, esimerkiksi 1-alkuisiin kenttiin (ilmaistaan ohjeissa muodossa 1XX) tehdään ns. pääkirjaus, tallennetaan bibliografisen kohteen nimi tai yhtenäistetty nimeke.[16] Numerolla 9 alkavat kentät on varattu kansallisiin ja kirjastokohtaisiin erityistarkoituksiin.[17] Kenttien sisältöä rakenteistetaan edelleen indikaattoreilla ja osakentillä. Indikaattori on merkki, joka kertoo kenttäkohtaisesti, miten tietty osakenttä käsitellään. Esimerkiksi suomalaisen henkilönimeen viittaamiseen liittyvän kentän 900 ensimmäisellä indikaattorilla säädellään nimen tulkintaa: nimen osien järjestys voi olla suora (Ville Virtanen) tai käänteinen (Virtanen Ville). Kolmas vaihtoehto on perheen tai suvun nimi (Virtanen).[18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]