M3 Lee

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M3 Lee, taustalla M3 Grant
M3-panssarivaunujen valmistusta Chryslerin panssarivaunutehtaassa Detroitissa.
M3 Grant

M3 (M3 Medium Tank) oli yhdysvaltalainen keskiraskas panssarivaunu, jota liittoutuneet käyttivät toisessa maailmansodassa. Britit antoivat vaunuilleen nimen "Lee" kenraali Robert E. Leen mukaan, ja myöhempi matalammalla tornilla brittispesifikaation mukaan valmistettu malli sai nimekseen "Grant" kenraali Ulysses S. Grantin mukaan. Vaunuja rakennettiin yli 6200 kappaletta, joista puolet toimitettiin briteille, näistä 1700 Australiaan, 900 Intiaan, ja 1200 Neuvostoliittoon.

M3 kehitettiin vuonna 1939 tuotantoon tulleen M2-panssarivaunun pohjalta, joka oli Yhdysvaltojen liittyessä toiseen maailmansotaan vuonna 1941 aseistukseltaan ja panssaroinniltaan jo vanhentunut. Yhdysvaltain armeija halusi 75 mm tykillä varustetun uuden panssarivaunumallin, mutta vaatimukset täyttävä M4 Sherman ei kuitenkaan ollut vielä valmis sarjatuotantoon.

Korvikkeeksi suunniteltiin M2:n alustalle vahvemmin panssaroitu ja rungon oikeaan laitaan kasematti-tyyliseen sijoitukseen asennetulla 75 mm M2 tai M3 -tykillä aseistettu M3, lisäksi vaunussa oli myös pieni 37 mm M5 tai M6 -tykillä varustettu tykkitorni. Vaunun huonoja puolia olivat muun muassa sen korkea profiili, runkoon sijoitetun tykin pieni kääntymäsektori ja niitit, joilla panssarilevyt niitattiin paikoilleen. Se kuitenkin tarjosi tärkeissä taisteluissa Pohjois-Afrikassa vastuksen Panzerkampfwagen III:lle ennen Shermanin tuloa rintamalle.

Yleisin Leessä käytetty moottori oli 9-sylinterinen, ilmajäähdytteinen Wright (Continental) R975 EC2 -tähtimoottori, joka oli tarkoitettu alun perin lentokonemoottoriksi. Moottorin koko ja sen muoto johtivat vaunun korkeaan profiiliin. Moottorin keskeltä lähtevä akseli kulki miehistötilan lattian alta, mitä pakotti korottamaan sitä. Vaihteistona oli Mackin kehittämä viisinopeuksinen + yksi taaksepäin Synchromesh-vaihteisto. Jousituksessa käytettiin jo M1 Combat Carissa 1930-luvulla käyttöön otettua Vertical volute spring suspension (VVSS) -ratkaisua. Monia Leen alustan ja voimansiirron osia käytettiin myöhemmin M4 Sherman -vaunussa. Sherman käytti myös samaa 75 mm tykkiä.

M3-vaunuja käytettiin Kauko-idässä sodan loppuun asti. Yli 1 200 dieselmoottorista M3A3 ja M3A5-vaunua toimitettiin Neuvostoliittoon 1942–1943. Vaunu ei ollut suosittu. Neuvostoliitossa sitä pidettiin suuresta siluetistaan huolimatta alitehoisena, nirsona polttoaineen ja öljyjen suhteen ja liikkumiskyvyltään heikkona. Vaunu soveltui huonosti Venäjän teille ja jäi helposti jumiin telaketjujen mennessä rikki.[1]

M3:n alustalle rakennettiin 3 490 kappaletta 105 mm M1/M2 haupitsilla aseistettua M7 Priest-panssarihaupitsia, sata 155 mm tykillä aseistettua M12-panssarihaupitsia ja erilaisia huolto- ja kuljetusvaunuja. Kanadassa M3:n alustalle suunniteltiin Ram-vaunu.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aseistus: 75 mm M3 tykki, 37 mm M6 ilmatorjuntatykki, 3 x .30–06 (7,62 mm) kaliiperinen Browning M1919 konekivääri
  • Panssarointi: edessä 51 mm, kyljissä 38 mm
  • Paino: 27,9 tonnia
  • Moottori: Wright (Continental) R975 EC2, 400 hv
  • Huippunopeus: 34 km/h
  • Kokonaispituus: 6,12 m
  • Leveys: 2,72 m
  • Korkeus: 3,12 m
  • Miehistö: 6
  • Valmistuksessa: 1941-1942
  • Valmistusmäärä: 4 924

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.battlefield.ru/index.php?option=com_content&task=view&id=155&Itemid=77&lang=en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta M3 Lee.