M/T Antonio Gramscin öljypäästöt

M/T Antonio Gramsci oli vuonna 1978 valmistunut neuvostoliittolainen säiliöalus, joka tuli tunnetuksi useista vakavista öljypäästöistä Itämerellä joista etenkin Suomi sai kärsiä.

Aluksen öljypäästöjä on käsitelty lukuisissa raporteissa ja tutkimuksissa. Vuonna 2020 julkaistiin Erkki Sinivaaran väitöskirja Ympäristövahinkouutinen Antonio Gramsci: Neuvostotankkerin öljypäästöt ja torjuntatoimet suomalaisessa mediassa vuosina 1979 ja 1987.

Öljypäästö 1979 – Itämeren siihen asti vakavin

Ensimmäinen vakava öljypäästö alukselle tapahtui 27. helmikuuta 1979, kun se sai pohjakosketuksen lähtiessään Ventspilsin satamasta Latviassa. Tuolloin aluksen omisti Latvian Shipping Company. Näkyvyys oli huono sakean sumun takia ja väylä oli jääsohjoinen, jonka takia Antonio Gramsci olisi tarvinnut saattoaluksen. Alus ajautui väylältä sivuun saaden pohjakosketuksen. Onnettomuustutkinnan mukaan kapteeni oli määrittänyt laivan sijainnin väärin, mutta raportissa ei mainittu, että satama-alueen syvyystiedot olivat puutteelliset. Antonio Gramscin yksipohjaisesta rungosta pääsi mereen yli 5000 tonnia raakaöljyä, joka oli kymmenkertainen määrä siihen asti suurimmasta tiedetystä Itämeren öljypäästöstä.

Neuvostoliitossa oli normaalia, että ympäristötuhoista ei välitetty eikä niistä tiedotettu. Näin tapahtui nytkin, eikä suurhälytystä annettu, Itämeren naapurimaita informoitu tai medialle asiasta kerrottu. Öljy sai kulkeutua lähes kuukauden ajan Itämerellä Latviasta kohti koillista Ruotsiin Tukholman saaristoon ja Suomeen Ahvenanmaalle. Vasta 16. maaliskuuta Neuvostoliitto kertoi asiasta Suomen ulkoministeriölle, joka ei kuitenkaan ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin. Merenkulkuhallitus oli kuitenkin saanut jo pari päivää aiemmin tiedon öljylautasta Itämerellä liikkuvilta aluksilta, mutta sekään ei informoinut asiasta ketään. Öljyonnettomuus tuli julkisuuteen vasta 24. maaliskuuta, kun Suomen merivartiosto oli havainnut öljyä Utön eteläpuolella. Ensimmäisenä asiasta uutisoi Yleisradio, muutama päivä myöhemmin sanomalehdet ja sen jälkeen ruotsalaismedia. Onnettomuudesta oli kulunut lähes kuukausi, ja Suomen hallitus sai kuulla asiasta vasta nyt medialta.

Myös Ruotsin viranomaiset vähättelivät öljypäästöä, mutta kun öljylautta ajautui Tukholman saaristoon, oli torjuntatoimiin ryhdyttävä. Toukokuussa tuuli painoi öljyn Ahvenanmaalle, jolloin Suomessakin kävi selväksi, että öljyntorjuntakalusto oli puutteellista ja etenkin torjuntatoimien organisointi ei ollut asianmukaista. Ympäristöasiat oli jaettu kuuden ministeriön kesken, eikä kukaan ottanut aluksi vastuuta torjuntatoimista.

Suomessa öljypäästöä käsiteltiin mediassa kevään aikana lähes parisataa kertaa. Neuvostoliiton mielestä uutisointi oli Neuvostovastaista ja se uhkasi puuttua siihen. Neuvostoliitto ei kuitenkaan puuttunut julkisesti Suomen median toimintaan, mutta se kutsui muun muassa ulkoministeri Paavo Väyrysen suurlähettiläänsä puhutteluun. Uutisointi ei kuitenkaan ollut Neuvostovastaista, vaan itse asiassa Suomen viranomaisia kritisoitiin. Ruotsin mediassa Neuvostoliittoa ja sen olemattomia toimia kuitenkin arvosteltiin avoimesti. Suomessa ympäristöhallintoa oli ollut jo pitkään tarve uudistaa. Keväällä 1979 Suomen mediassa kirjoitettiin valtavalla laajuudella ympäristöasioista. Aiheesta väitöskirjan tehnyt Erkki Sinivaara arvioi: Julkisuus, Koijärvi-liike ja kevääseen 1979 osuneet eduskuntavaalit johtivat yhdessä öljyturman kanssa siihen, että Suomeen saatiin vihdoin Ympäristöministeriö.

Porvoon öljypäästö 1987

Toinen vakava öljypäästö tapahtui 6. helmikuuta 1987, kun Antonio Gramsci oli lähestymässä Neste Oy:n Porvoon öljynjalostamoa. Säiliöalus ajautui karille ulkosaaristossa lähellä Porvoon majakkaa. Aluksesta pääsi mereen arviolta 570–650 tonnia Sovjet export blend -raakaöljyä. Koska Itämerellä oli kova jäätalvi, ja Suomella oli heikko kyky öljyntorjuntaan näissä olosuhteissa, öljyä levisi talven ja kevään kuluessa laajalle alueelle Helsingin ja Kotkan välille. Vain 60–80 tonnia öljystä saatiin kerättyä pois.

Öljypäästö vaikutti pitkään Suomenlahden kalakantoihin ja veden tilaan. Vuonna 2017 julkaistiin tutkimus, jossa Helsingin yliopisto selvitti öljypäästön vaikutuksia silakkaan. Tutkimuksen mukaan öljypäästö tappoi vuonna 1987 laajalti silakan poikasia, ja seuraavana kahtena kesänä alueella havaittiin runsaasti epämuodostuneita silakan poikasia. Tutkimuksen mukaan Suomenlahden tilassa ei enää ole havaittavissa öljyvahingon vaikutuksia.